Itsekkyyttä

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan olla maa
vaikkei ole Jumalaa

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois

'Eräs' on elämässäni keskustelua auringonnousuun, tutkimusmatka toiseen ihmiseen, avautunut mahdollisuus tuntea ja etäisyys muuttuakseen läheisyydeksi. Kun se kysyy tahdonko tutustua sellaiseen mieheen enemmän, vastaan kyllä.

Kirjoitan elämästä, kerron tarinoita, joita se lukee ja se ymmärtää. Se katsoo sanojen taakse ja näkee minussa elämännälkää. Se näkee puhtautta, valoa ja kauneutta. Kun kysyn miksi se katselee? Se vastaa katselevansa, koska näky viehättää.

Ja me sovimme tapaamisia, kuinka helmikuun kirkkaudessa ajamme toistemme luo ja katsomme samassa paikassa yhteistä näkymää. Hymyilen ajatukselle ja jätän kirjoittamatta yhden lauseen: En tiedä jaksanko pysyä elossa.

Välillä minä

Oletko lintu, upea joutsen vai siipirikko?
Oletko laivan neitsytmatka vai haaksirikko?
Onko vaan aina pakko toisten toiveet täyttää?

Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa
Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta
Tyttö epäkunnossa
siltäkö tuntuu sinusta?

Hei, kaikki laskee sun varaasi aivan helvetin paljon
Susta odotetaan jotain kuningatarta tai pelastajaa
Annetaan sun olla vielä nuori vähän aikaa

Ja mitä tekevät muut, rakastavatko vaiko pelkäävät?
Ja mitä tekevät muut, rakastavatko vaiko hylkäävät?

Istun vastasiivotun kotini pimeässä ja mietin syttyisinkö valot. Puhelin soittaa tutun sävelen ja luen saapuneen viestin, ystävä lähettää minulle Tommy Tabermannia

Sydämestä ei koskaan tiedä,
seistäkö hiljaa paikallaan ja odottaa
vaiko juosta kohti ja perään?
Se värisee omia aikojaan
kuin lehti
jota tuulenpuuska hipaisee
Sydäntä kun etsii
ei tiedä mitä etsii
Sydämen kun löytää
löytää avaimet kahteen porttiin:
taivaan ja helvetin
Eikä missään lue
kumpi on kumpi.


Minä olen aina tiennyt. Olen mennyt tunteen mukana. Olen seissyt paikallani, mutta enimmäkseen juossut kohti ja perään. Olen etsinyt ja löytänyt. Olen avannut kyltittömiä ovia, jotka ovat vieneet minut helvettiin.

Olisinko minä joutunut niille teille, joita kuljin jos en olisi juossut kohti? Olisinko minä koskaan eksynyt niiden ovien eteen, jotka kätkivät pimeimmät mielen vankilat jos en olisi etsinyt? Olisinko välttynyt kaikelta tuskalta ja helvetiltä jos olisin tehnyt ja valinnut toisin?

Nyt istun vastasiivotun kotini pimeässä ja mietin sytyttäisinkö valot. Tahtoisin lähteä ulos ja juosta itseni uuvuksiin tai vain jäädä kotini sydämeen sohvalle käpertyen. Voisin tempoa jokaista vastaantulevaa ovea tai kulkea rappukäytäviä pysähtymättä ainoankaan taakse. En tiedä pitäisikö minun harkiten miettiä jokaista tekoani vai syöksyä uusien mahdollisuuksien matkaan? Etsiä ja löytää vaiko jäädä paikalleen ja kadottaa? Elää ja loistaa vaiko nukkua ja haalistua omaan ikävääni.

Välillä minä tahtoisin kaikkea ja en mitään. Mihin lukkoon nämä avaimet käyvät ja mitä oven takaa paljastuu? Taivas vaiko helvetti?

It's up to you

Procrastination, running circles in my head.
While you sit there contemplating,
You wound up left for dead

I'm gonna leave this a hole behind me,
Gonna take what's mine tonight.
Because every wasted day becomes a wasted chance.
You're gonna wake up feeling sorry,
Because life wont wait,
I guess it's up to you.

En nähnyt kuinka valossa vaelsin ennenkuin hehkuni häikäisi pimeimmät nurkkasi. En kuullut niitä kauniita ääniä ympärilläni ennenkuin äänettömyytesi pyrki tukehduttamaan melodiani. En tuntenut pehmeyttä kosketukseni alla ennenkuin sormenpääni hipaisivat sinun kovaa pintaasi. En ymmärtänyt kuinka elossa olin ennenkuin näin kuinka kuollut sinä olit.

Olen sulkenut takanani ovia ja avannut toisia. Katsellut vieraista ikkunoista sisään ja ulos. Kävellyt tuntemattomilla teillä jättääkseni tutut taakseni. Kokenut uutta unohtaakseni vanhan. Minä olen taistellut selviytyäkseni, mitä sinä olet tehnyt?

Kun puhelin ilmoittaa tekstiviestin saapuneen

Pvm: 02.11.2008
Aika: 22:20
Läh.: Eräs
+35850...
Hyvää yötä ja näe kauniita unia :)

ymmärrän kuinka pitkälle olen tullut, kuinka monesta itseni raahannut ylös ja kuinka paljosta itseni pessyt. Elän uudessa paikassa ja ajassa. Täällä minä olen onnellisempi kuin sinun varjoissasi.

Poissa

Watch me wave
Goodbye to yesterday
Nothing left in my way
I've been saved
With sun shining on my pain
Getting me through this day
Watch me wave
Goodbye yesterday
Nothing left in my way

Kuulen äänessäsi outoa vihaa, katkeruutta ja kaunaa. Kylmyyttä, joka hohkaa sisuksiesi kipeimmistä viilloista. Seison edessäsi hymyillen ja sanasi eivät kosketa minua. Sinä et enää pysty minuun.

Niin kauan sitten sinä jätit minut auringon taakse. Minä värisin kylmästä ja lähtösi lävistämänä vuosin tunteitani maahan, pois minusta, kadoten tuskallisesti olemattomiin. Minä en muista auringon kääntyneen minun puoleeni, minä en muista nousseeni ja kävelleeni uusille teille, minä en muista selviytyneeni.

Tänään kuunnellessani sinun sanojesi kovuutta ja aistiessani ympärilläni niitä tukehduttavan katkeria tunteita, jotka minussa niin kauan asuivat, näin itseni. Minä näin itsevarmuuteni, joka seisoi vierelläni, näin onnen, joka istui olkapäälläni ja näin selviytyjän, joka seisoi niin kaukana siitä pisteestä, mihin sinä minut jätit, ettei sinun vihasi enää minuun kourillaan kajonnut.

En olut jäänyt sinne mihin sinä minut jätit ja sinä et ollut minulle enää 'Sinä'.