Itsekkyyttä

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan olla maa
vaikkei ole Jumalaa

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois

'Eräs' on elämässäni keskustelua auringonnousuun, tutkimusmatka toiseen ihmiseen, avautunut mahdollisuus tuntea ja etäisyys muuttuakseen läheisyydeksi. Kun se kysyy tahdonko tutustua sellaiseen mieheen enemmän, vastaan kyllä.

Kirjoitan elämästä, kerron tarinoita, joita se lukee ja se ymmärtää. Se katsoo sanojen taakse ja näkee minussa elämännälkää. Se näkee puhtautta, valoa ja kauneutta. Kun kysyn miksi se katselee? Se vastaa katselevansa, koska näky viehättää.

Ja me sovimme tapaamisia, kuinka helmikuun kirkkaudessa ajamme toistemme luo ja katsomme samassa paikassa yhteistä näkymää. Hymyilen ajatukselle ja jätän kirjoittamatta yhden lauseen: En tiedä jaksanko pysyä elossa.