Vieraan sanomaa

"Itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän
Joskus rakastaa itseään liikaa, joskus liian vähän" - Narcotic

"Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu." - Norman Vincent Peale

"Älä koskaan kadu tekemääsi, kadu tekemättä jäänyttä." - Elmer Diktonius

"Tämä päivä on aina täällä, huominen ei koskaan" - Tuntematon

"Onnellinen on se, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on" - Tuntematon

"Aiemman kokemuksen tulisi olla majakka, joka näyttää meille tietä, eikä laituri, johon kiinnitämme aluksemme" - Tuntematon

"Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi vaan iloitse siitä että se on ollut." - Johann Wolfgang von Goethe

"On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa eikä koskaan saa antaa periksi." - Tove Jansson

"Ei mikään tuota niin paljon huolta, tuskaa, kipua, kärsimystä, vihaa, pelkoa ja ahdistusta kuin rakkaus, mutta kuitenkin se on kaiken sen arvoista." - Petteri Wessman

"Kaatua saa, muttei jäädä maahan makaamaan." - Tuntematon

Pidä kiinni itsestäsi

Through these eyes I see
There's a place for me
And life is full of questions
That keep me alive

Through these veins I feel
A certain kind of thrill
And I'm flying in all directions
And that keeps me alive

With these hands I feel
A certain kind of thrill
And I have in my possesion
What keeps me alive

Secrets I have found
It turns my head around
And that keeps me alive

It's what keeps me alive
It's what keeps me alive
And I'm flying in all directions
It's what keeps me alive

Olen siivonnut omaa kotiani, hakenut varastosta keittiöön suuremman maton talveksi, pessyt ikkunat nähdäkseni ulos tarkemmin, haravoinut pihani ja karsinut pensaiden juuresta rikkaruohoja, nauranut ystävieni keskuudessa ja pyörittänyt arkeani onnellisena siitä, mitä minulla on. Tämä on tehnyt minulle hyvän mielen.

Olen ollut koiran kanssa aamulenkillä ja nähnyt entisen ystävän ajavan ohi, olen odottanut viestiä, jota ei koskaan tullut, olen lukenut näytöltä sanoja, joita en olisi tahtonut tavata, olen ohittanut autolla ihmisiä, jotka kuuluvat surulliseen menneisyyteen ja saanut soittoja, joihin en tahdo vastata. Tämä on tehnyt minulle pahan mielen.

Mutta kaiken tämän keskellä olen yrittänyt pitää itsestäni kiinni. Tasapainotella onnen ja alakulon mailla, tarttunut hymyyn ja vetänyt turvallista vapautta tuskasta puoleeni. Olen seisonut pimeässä yössä orapihlaja-aidan takana tuijottaen tähtitaivasta. Mitä kauemmin olen katsellut, sitä syvemmältä taivas on itsensä esittänyt. Olen kurkottanut tähtien puoleen ja taivaan katto on vetäytynyt kosketukseni ulottuvilta kuin holvikaari käteni ylle. Olen ollut onnellinen siitä missä olen, juuri siinä, tähtitaivaan alla. Olen tässä vapaana kaikesta mitä olen kantanut mukanani. Se on tehnyt minulle onnellisen mielen.

That ship's already sailed

Kirjeitä menneisyyteen:

Sinulle

Sinusta on tullut minulle ohikulkija menneisyyteni mailla. Olet enää nimi hyvissä muistoissani, jäänyt kevyeksi kosketukseksi elämäni kirjan sivuille. Olet vain yksi niistä monista kasvoista, joita olen poluillani kohdannut.

Kaikki on juuri näin kohdallaan, asettunut paikalleen. Ylimääräinen kuihtunut syksyn kuorman alle ja jäljellä oleva löytänyt elintilansa sanoista, joilla puhutaan eleettömästi koetuista hetkistä.

Kuvittelin etten pystyisi antamaan Sinulle anteeksi, luopumaan katkeruudestani. En minä pystynytkään, mutta katkeruus kuoli ja tilalle astui samantekevyys, vihani armahti anteeksianto ja jäljelle jäi vain pehmeä olemattomuus Sinusta.

Toivon, että emme enää tapaa. Että en näe Sinua, en kuule ääntäsi enkä kohtaa katsettasi. Niin on parempi meille molemmille. On parempi minulle, että pysyt vain yhtenä miljoonien joukossa.

Ystävälleni

Niin, Rakas Ystäväni. Meillä oli hetkemme ja meillä oli loputtomat retkemme. Yhteinen taipaleemme oli naurua, iloa, hurmiota ja ainutkertaista Ystävyyttä. Muistelen sinua vain hyvällä Ystäväni, muistelen aikaamme vain hyvällä.

Et varmastikaan pysty ymmärtämään miksi minun oli mentävä. En pysty sitä sinulle sanoin kertomaan, en pystynyt enää elämään ilman vapauttani ja kahleet lannistivat elämänhaluni. Minun oli vain pakko mennä ja pelastaa itseni.

Minä kaipaan yhteisiä retkiämme, ajoittain ikävöin sinua, mutta tiedän, että sinä et ole enää siellä mistä minä lähdin. Et ollut enää pitkään aikaan. Elämä muuttuu ja me muokkaudumme kokemuksien kovissa kourissa. Me molemmat tiedämme, ettei ole enää samaa menneisyyttä, samoja teitä, joille palata, joilla kerran kuljimme. On vain nykyhetki ja vain yhteiset muistomme.

Älä huolehdi minusta. Tein sovinnon itseni kanssa ja löysin rauhan sielulleni. Voi hyvin Rakas Ystäväni. Ota elämältäsi irti mitä saat!

Kesytetty (.. tahdonko olla?)

Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.

Tuolla on viljapelto, se on kullanvärinen.
Se on murheellista, on, on murheellista.
Mutta jos kesytät minut, niin kultaiset hiuksesi muistan silloin,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee.

Koskaan en tulostasi tiedä, se on samantekevää.
Olen yksinäinen, niin, niin yksinäinen.
Mutta jos kesytät minut, niin tulosi haluan tietää silloin.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.

Tähtesi on aivan pieni, yksi tuhansien joukossa,
silti meille tärkeä, niin, niin kovin tärkeä.
Koska näin kesytit minut, niin yhdessä tähtiä rakastamme.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.

A-K Bentley

Elämänpelkoa

Pelko pelko
Saa vallan helposti
Älä mene pois, älä mene pois, sanoo rohkeutesi
Ei sun kannata sanoo hyvästi sillä aijot tulla takaisin ja melko varmasti
Ei sun kannata nukkuu yksinään sillä yksin tarviit pakkasilla monta peittoa
Jätä pelko taaksesi tänään
Ukkonen, tärisyttää tannerta, mä pakenen
Turha kultani pelätä on, pelätä ikävää
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää

Pahinta on, että muistaa miltä se tuntuu. Muistaa ihon vasten ihoa, nostetun katseen, jämäkän käden omassaan, lapsenomaisen odotuksen ennen tapaamista ja jaetut hetket yhdessä. Pahinta on, että muistaa miten kova hinta rakkaudella oli.

Olen oppinut, että ikuista ei näillä voimilla voi rakentaa. Olen oppinut suojaamaan itseäni surulta pitämällä muut käsivarren etäisyydellä itsestäni. Elämänoppi ei aina ole ollut myötämielistä. Sen läksyt ovat verottaneet yöuniani ja saanut minut vihaamaan opettajaani. Olen oppinut pelkäämään elämää.

"Miten sun päivä on mennyt?" Se kysyy. Juttelemme jälleen neljään asti yöllä. Ja minun on hieman helpompi voittaa pelkoani.

Ei enää kuten ennen

Two steps closer, than i had in mind,
But i am good at the cold shoulder
I lost myself, trying to catch the sun
I gave you everything, left myself with none

Well, i'm living straight now you're not on my mind
My sweet addiction, always at the side

Stop chasing every little thing that sparks
You'll carry all you ever need in your heart
Stop chasing every little thing

I'm sorry but i'm restless
The closer it gets, the less i need it
I lost myself trying to catch the sun
Turn the corner, now walk on

Stop chasing every little thing that sparks
You'll carry all you ever need in your heart
Stop chasing every little thing that sparks
You'll carry all you ever need in your heart

Stop chasing every little thing that sparks
it always sparkles from a distance
You'll carry all you ever need in your heart
it'll burn you in an instant

Ja he katsoivat kuinka se liekehti. Sen hehkussa oli jotain outoa, jotain mikä kiinnitti huomion ja vangitsi puoleensa. Oli enää vaikea kääntää katsettaan kun oli kerran siihen vilkaissut. Niin he vuolain virroin vuorotellen vaikuttuneina näkemästään synnyttivät suussaan kauniita sanoja ja yrittivät kurkotella tuon kummallisen näyn puoleen.

Se oli elämää täynnä, se oli aitoutta ja iloa. Se oli kuvaamatonta kauneutta, jonka taakse kukaan ei nähnyt. Se oli ollut ehjempää paloa ennen. Se oli ollut kirkkaampi ja tahrattomampi. Tuhkasta uudelleensyntynyt oli nyt vaimeampi ja pienempi. Sen valo ei enää häikäissyt kuten ennen eikä se enää niellyt elämää samoin kuin ennen.

Joku oli joskus sen kesyttänyt. Kävellyt tuon näyn viereen, kyykistynyt ja ojentanut hellästi kätensä. Tuonut mukanaan poltetun kynttilän, jonka sydämessä oli niin moni tuli valaissut sen jonkun elämää. Niin tottuneesti hän ojensi kynttilän tuohon liekehtivään näkyyn ja kynttilä syttyi. Ja hän katseli kynttiläänsä, jonka sydämessä tuo ennen niin kauniina ja puhtaana roihunnut palo oli tanssinut, nyt vain vaimeana ja viattomana kynttilän päässä steariinia lähes kuluttamatta läpätti. Hän katsoi aikansa. Lämmitti sen hehkussa sormiaan, käänteli päätään ja hymyili. Kunnes eräänä iltana hän puristi kynttilää käsissään hieman kovemmin ja vakavammin. Ja sinä iltana, hän huokasi ja sillä hetkellä tuo kynttilän pieni liekki sammui siitä pienestä huokaisun vireestä.

Mutta siitä tuhkasta, josta se joku oli kynttiläänsä liekin hakenut, syntyi jotain uutta, joka jälleen hehkuen syttyi palamaan pienelle tulelle. Hennosti, niin varovasti se pimeässäkin piti valoaan yllä. Ja jälleen niin monet sitä liekkiä tulivat kynttilöitä kantaen katsomaan. Mutta mikään ei ollut enää kuten ennen: liekki ei palanut yhtä voimakkaasti, ei siinä riittänyt lämpöä tarpeeksi sytyttämään kenenkään kynttilää. Sitä oli kaunis katsella, sitä oli kaunis jäädä seuraamaan, mutta kukaan ei sitä kynttilässään voinut enää kotiinsa viedä.

Hymy

What does tomorrow want with me
What does it matter what I see
If we all walk behind the blind
Tell me where do we draw the line

Whatever tomorrow wants from me
At least I'm here, at least I'm free
Free to choose to see the signs
This is my line

Hymy. Muistan sen pienen hetken kun ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen hymyilin. Ei sille ollut sormella osoitettavaa syytä, se oli vain hyvästä olosta johtunut spontaani reaktio. Yksi hymy.

Toinen hymy. Havahduin hyvän olon jatkuneen, se ei ollut hautautunut menneisyyden varjojen alle. Mikä uskomaton ekstaasi, ei painoa hartioilla, vain vapaus kokea iloa, jota pahamieli ei enää solvauksillaan mustamaalannut peittoon.

Vain hymy. Pieni, lähes huomaamaton hymy huulillani, joka kertoo, että minä taidan olla onnellinen. Sittenkin.

Mene nyt vain pois

You don't get lost in the dark when you shine
And each day their reflections get them back so I won't try
I'm sick of keeping track of all their lies
For all my crimes I've paid my due
And they shoot me down for looking at the view

And it's a sign of the times I know there's a reason for doubt
I just hope you're happy now you've got your way

I just hope you're happy now

Kirpeä syysilma puree keuhkojani, kevyt tuuli ravistelee ensimmäisiä keltaiseksi lehahtaneita lehtiä puista, taivaankaari mököttää harmaana ylläni ja keltainen hiekkatie rahisee kenkieni pohjia vasten. Juoksen ja nautin jokaisesta askeleesta. Aika kietoutuu ympärilleni ja ajatukseni hyppäävät mieleni pohjista liitoon. Polkuni käy Harjun huipulla ja sivullani avautuu loputon maisema horisonttiin. Voin melkein koskettaa niiden satojen puiden latvoja, jotka Harjun alla ojennettua kättäni kohti kurkottavat. Tämän näkymän voisin ottaa sielunmaisemakseni, verkkokalvoilleni polttaa ja tallettaa sydämeni pohjukkaan.

Seison ja suljen silmäni hetkeksi. Tuuli työntää kevyesti selkääni ja kuuntelen hengitystäni. Kiihkeä, juoksusta hengästynyt tahti muuttuu hiljalleen tasaiseksi rytmiksi. Tunnen oloni niin pieneksi tämän laajuuden edessä, lähes alastomaksi tämän puhtauden keskellä. En ajattele mitään, tai ehkäpä kaikkea. Mieleni on äänetön tai ehkäpä niin täynnä ääntä, että en kykene kuulemaan mitään. Kunnes valtavalla vauhdilla joka suunnasta jokin viheltää pääni sisään, täyttää koko olemukseni likaisuudellaan ja vie minulta tyyneyden. Sinä. Muistan päivämäärän, sanasi, lauseesi, minut, kysymyksesi ja minun vastaukseni. Puhelimen vilkkuvan taustavalon ja Sinun nimesi näytöllä. Yhtäkkiä ymmärrän. Ja Sinä, Sinä olet juuri jäänyt kiinni valheesta.

Henkäisen sisään enkä saa enää happea. Pysyt ajatuksissani enkä saa käännettyä kanavaa muualle. Kun minä kiipeän Sinusta pois, raahaudun metri metriltä lähemmäksi paikkaa, jossa ei ole Sinua, ja kun vihdoinkin seison huipulla, nauttien näkymästä, Sinä tulet ja ammut minut alas. Haukon happea, putoan polvilleni ja en voi ymmärtää miten kehtaat tehdä tällaista. Vielä kaiken jälkeenkin. En minäkään ole kuin enkelin rippeitä, mutta mitään muuta en ole itsestäni väittänytkään.

Kuljet loppulenkin vierelläni. Hätistän Sinua kauemmaksi, juoksen pakoon ja aina Sinä päädyt rinnalleni. Minä törmään valheisiisi, harhakuviisi ja uskotteluihisi. Ei minulla ole enää voimia sellaiseen, ei niillä ole siten enää minulle väliä. Menisit nyt vain pois. Mene nyt vain pois.

Tie

look at my life
look at my heart
I´ve seen them fall apart
now I am ready to rise again
just look at my hopes
look at my dreams
I am building bridges from these scenes
now I am ready to rise again

Ilta yhtyi yöhön, pilvilautat seilasivat taivaalle jättäen tuikkivat tähdet aaltojensa alle. Taivaankansi kumartui ahdistavana ylleni ja minä pyöritin tauotta hiussortuvaa etusormeni ympärille.

Sisälläni jokin liikehti, kiemurteli. Sai minut korjaamaan sohvalla asentoani, liikkumaan levottomasti ja lopulta riivasi minut nappaamaan ovenpielestä avaimet ja kävelemään mustaan yöhön kohti autoa.

Auton valokeilat kaatoivat tietä reunustavia puita. Renkaat nuolivat märkää asfalttia ja kaiuttimet toistivat tällä kertaa Chris Cornellia "...I've seen angels fall from blinding heights But you yourself are nothing so divine Just next in line Arm yourself because no-one else here will save you The odds will betray you And I will replace you... It longs to kill you Are you willing to die? The coldest blood runs through my veins... Try to hide your hand Forget how to feel... Life is gone with just a spin of the wheel..." ja minä puristan rattia tiukemmin. Näillä teillä minä voin ohjata, kääntyä minne tahdon, pysähtyä lepäämään. Elämää en voi määrätä, en pyörittää sen rattia tahtoni mukaan.

Takapeilissä vilkahtaa kaukaisuudessa valot. Bussi. Sillä on kiire jonnekin, aikataulunsa mukaan menossa määränpäätänsä kohden. Minulla ei ole tänään kiirettä ja poistun hyvissä ajoin 100km/h vauhdista hiljaisemmalle metsätielle.

Tie kiemurtelee sivaltaen peltojen läpi, raiskaten metsiä, heittelehtien mutkasta toiseen ja hajoten useisiin haaroihin matkallaan. Joissakin risteyksissä on viitat, joissakin mutkissa on varoitukset, mutta vain joissakin. Oikukas metsätie kuljettaa heittäen mäkien päälle ja lopulta sylkien kaupungin rajoille. Tätä se on elämäkin. Vain matkaa eteenpäin. Aina ei löydy tienviittoja eikä varoituksia, on vain uskallettava kulkea eteenpäin pysähtymättä, tukkimatta tietä ja katsoen mitä seuraavan mutkan takaa löytyy.

Kaupungin rajalla lasken vauhtia. En tiedä hellittääkö jalka kaasulta kunnioituksesta tihenevää asutusta kohtaan vai pelosta palata takaisin kotiin. Ajan uneliaan kaupungin läpi. Muutamia ihmisiä taivaltaa kohti juottoloita palvomaan keinotekoisesti elämäniloa humalassaan.

Kotipihassa moottori vaikenee ja sammuvan valokeilan alta ääriviivat pakenevat varjoihin. Ei tämä yö helpotusta tuonut tänäänkään. Mutta olipahan tekemistä.

Tien päälle

In my rearview mirror
My life is getting clearer
The sunset sighs and slowly disappears
These trinkets once were treasure
Life changes like the weather
You grow up, grow old, or you hit the road 'round here
So I drive
Watching white lines passing by

Don't know where I'm going
But I know where I've been
I'm afraid of going back again
So I drive

Yön katto oli jo umpeutunut päivän ylle kun kävelin kohti autoa. Vain heikko katulampun keltainen kajo valaisi parkkipaikkaa naksauttaessani keskuslukituksen auki. Mittari näytti +7, 00:23, bensatankin viisari tavoittaen punaista viivaa.

Auto murahti hiljaisessa naapurustossa käyntiin ja jätin parkkipaikan. Kostea yö oli kalvottanut auton ikkunat ja kaikki ympärillä näytti niin pehmeältä. Huoltoasemalle pysähtyessäni tankkaamaan katsoin auton renkaita, kylkiä, ikkunoita. "Pakko päästä pois" ajattelin nostaessani katseeni tankkauspisteen juokseviin numeroihin. Tänään minä pääsen hetkeksi pois.

Kaarsin huoltoaseman pihasta hiljaiselle tielle. Kauempana näkyivät valtatien valot ja rampit. Hidastin vauhtia ja yhdyin ramppiin, joka heitti minut moottoritien päälle. Painoin kaasua ja mittarin neula kipusi yhä ylemmäs. Keskiviiva juoksi kilpaa auton rinnalla ja napsauttaessani pitkät päälle avautui eteeni enää vain loputon tie.

Tasaisin väliajoin vastaani rynnisti rekkoja matkalla "jonnekin". Jokainen noista rekoista vei minusta osan mukanaan. Tahdoin enää vain vetää parkkiin, käydä tien varteen seisomaan peukalo pystyssä ja nousta yhden rekan kyytiin. Ihan sama minne se minut veisi. Kunhan se olisi kaukana.

Olen aina osannut lähteä. Jokin vanha veri, alkukantainen vetovoima ja selittämätön halu tien päälle on aina asunut minussa. Tie vaikeni vauhdin alla, moottori kehräsi tasaisesti ja renkaat tavasivat taittuvia kilometrejä metri kerrallaan. Tänään ei ollut kohdetta mihin ajaa, oli vain matka.

Päänvaivaa

A half-ass commitment, a casual act
Shows me the decency that you lack
You're fucking with feelings and fucking with heads
And live for the moment is all that you've said
What goes around comes around

Suomalainen sananlasku: minkä taaksensa jättää, sen edestänsä löytää.
Ihmisten ajatukset muuttuvat, he esittävät mieltään syöviä kysymyksiä ihmisiltä, jotka tahtovat unohtaa vastaukset. Kohtalo rakastaa ironiaa ja juoksetkin sen henkilön syliin, jota olet paennut.

Sinä lupasit olla palaamatta. Minä lupasin unohtaa. Pystytkö olla kysymättä, jotta minä voisin lopettaa juoksemisen?

Tuo tyttö

Life is like wine, get drunk on it
Don't stop before you start, don't run from it
'Cause this is your life, make your move well
It only matters that you tried, if you do fail
Living life with regret is living through hell
Take a chance and be real to your true self

You only get one life and can't replace it
So when you're faced with the chance you're afraid of
Do it anyway, see what you're made of.

Väännän kahvasta ja lämmin vesipeitto katkeaa pudotellen viimeisiä pisaroitaan päälaelleni. Vesi juoksee hiuksiani pitkin kiemurrellen olkapäiltäni kylkiä sivellen aina jalkojen juureen kadoten lattiakaivon ammollaan olevaan suuhun. Kiedon ympärilleni paksun valkoisen pyyhkeen, jonka pehmeys hyväilee vartaloani astuessani kylpyhuoneesta.

Kiiruhdan keittiöön ja katseeni osuu jääkaapin ovessa olevaan valokuvaan. Otan sen käteeni ja tutkin kuvaa tarkoin. Siihen on tallennettu vuoden takainen kesäpäivä. Koivut ovat täydessä lehvistössään, vanhan risuaidan takana vehreää laaja-alaista peltoa reunustaa horisontin tuntumassa punainen maalaistalo ja etualalla, aivan risuaidan tuntumassa, suuren männyn alla seisoo mustiin pukeutunut tyttö.

Tytön musta pitsitoppi rikkoo valokuvan kesäistä hartautta tuomalla siihen jonkinlaisen kiintopisteen. Tytön tumman ruskeat, pitkät hiukset lainehtivat tytön puoleen selkään ja tyttö nauraa aitoa iloa kuvaajalle kameran takana. Tuota naurua en ole kuullut pitkään aikaan. Tuo tyttö on ollut kadoksissa minulta liian kauan.

Asetan hellävaroen kuvan takaisin jääkaapin seinään tahrimatta kuvan pintaa sormenjäljillä. Sipaisen mustia, olkapäille ulottuvia hiuksiani ja ikävöin noita ruskeita ja pitkiä. Ikävöin tuosta kuvan tytöstä paljon. Kaipaan sitä tietämättömyyttä tulevasta vuodesta, rohkeutta ja vahvuutta kohdata elämä omilla jaloilla seisten, omasta itsestään kiinnipitäen. Se tyttö katosi jonnekin vihan, pahuuden, surun ja katkeruuden välimaastoon. Ja minulla on vieläkin häntä suunnaton ikävä.

Katkaisen keittiöstä valon ja jään vielä hetkeksi hämärään tuijottamaan kuvassa olevaa tyttöä. Niin paljon jäi minusta jälkeen menneen vuoden päiviin, niin paljolta olisin tahtonut tuon kuvassa nauravan tytön säästää. Hymähdän. Astun keittiön kynnyksen yli olohuoneeseen. Mutta minä olen nyt tässä. Sielussa arpia, sydän paikattuna ja mieli täynnä valoa. Minun on hyvä olla. Tänäänkin.

... tänään minä muistin

A lonely burden rests gently
this is harder than I thought
Your face is distant and paler now
its funny how things work out

But if I keep a constant speed
and watch everything rush past me
its the quickest way to leave it all behind
only it never leaves
I'm beginning to forget, I'm beginning to forget you
I just see an outline
I'm beginning to forget, I'm beginning to forget you
I hope that's alright

I miss your kitchen window view
the effect I had on you
Your voice is lost in static waves
erased by every day

If I keep a constant speed
and let everything rush past me
This bloody mess I can leave behind
only it never leaves

I'm beginning to forget, I'm beginning to forget you
I just see an outline
I'm beginning to forget, I'm beginning to forget you
I hope that's alright

Tämä viikonloppu on ollut erilainen. Tänään menneisyys kuroutui kiinni nykyhetkeen. Muistot sekoittuivat ajatukseen ja vanhat tarkoitukset tekivät itsensä merkittäviksi.

Mutta vain tänä viikonloppuna. Vain tämä päivä on erilainen. Sillä Sinä olet enää minulle menneisyys ja minä elän nykyisyydessä - kaukana Sinusta.

Älä unohda

The light never left
Don't forget this aint the truth
Don't forget yourself so soon

I see the state you're in, felt too much and now you don't feel anything
Dont Forget
it's just a light you miss

Don't Forget this aint the truth
Don't forget yourself so soon

Sade hakkaa nyrkeillään ikkunaruutuja. Vesikourut sylkevät vesimassoja sisuksistaan. Ukkonen kiroaa taivasta. Minä istun torkkupeittoni alla lämpimässä. Minä olen turvassa.

Tänne ei enää entisen elämän tuska ulotu. Näihin päiviin ei ole menneellä sijaa. Aikani kulkee läpi rutiinien, hakeutuu ystävien seuraan ja käy viereeni olemaan.

Hetkeksi menetin itseni. Kadotin tuntumani siihen mikä on tärkeää. Tänään minä vietin aikaani ystävieni seurassa ja muistin mistä tieni alkoi.

En unohda enää. En saa unohtaa enää milloinkaan itseäni.

Euforia

Se kävi kiinni raajoihini, sieluuni ja porautui syvemmälle kuin koskaan. Niinkuin äärettömyys ja ikuisuus olisivat syöksyneet toisiinsa takertuneina sisääni, heittäytyneet kehooni ja venyttäneet tajuntani äärimmilleen. Sen alla minä kykenin vain antautumaan menettäen itseni mieleni ulkopuolelle, irtautuen todellisuudesta ja lentäen läpi tuhansien elämien, nähden kaiken, ymmärtäen kaiken. Kunnes se tunne riisti käsittelykyvyn ja löi mieleni supistuksiin. Tajunta hämärtyi, keho rimpuili ilman hallintaa kun se mikä oli pyyhkäissyt ylitseni jätti arvottoman itseyteni kokemuksesta nääntyneenä haukkomaan ilmaa ja ymmärrystä.

Nousin sängystä. En nähnyt eteeni. Päässäni humisi. Hapuilin seinistä tukea ja kävelin juopuneena ristiaskelia. Kylpyhuoneeseen päästyäni vajosin uupuneena seinää vasten lattialle. Euforia oli jumalainen.

Ja joku nauroi toisessa huoneessa hieman pilkallisesti heikkoudelleni, suloiselle autuudelleni, josta olin humaltunut.

Kyllä se aurinko nousee huomennakin

Turhaa on etsiä vastausta.
Riittää kunhan on matkalla ja parempi niin.

Täytyy saada levätä huolella.
Antaa ajan olla minun puolella,
niin kai se on.

Täällä taivas paljastaa öisin säihkyvät korunsa, täällä sadeverhon takana nauraa aurinko, täällä arki keinuttaa päiviä lempeydellä vaalien. Katselen aamuyön pimeydessä sateesta kostuneella ruohikkopatjalla seisten öistä taivasta ja hymyilen. Pelkäsin sen putoavan päälleni niin kauan. Nyt pystyin nostamaan kasvoni maasta ja tervehtimään vanhaa Ikuista: Et pudonnut. Kiitos.

Ristiriitaisuuksia

Tahdon löytää rakkauden, ilman kipua sen hintana.
Tahdon nähdä oven avutuvan, mutta en nähdä sulkeutuvan.
Tahdon nukahtaa viereen, mutta herätä yksin.
Tahdon yön, mutta en aamua.
Tahdon koskettaa, mutta olla tuntematta ihon lämpöä.
Tahdon ikuisuuden, mutta en menneisyyttä.
Tahdon ikävän, mutta en kaipausta.
Tahdon olla sidottu ja tahdon olla kesytön.
Tahdon saada kaiken, mutta en maksaa mistään hintaa.

Kaikki on hyvin.

Kaikkea saa tehdä, kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia on auottava,
kaikkia kuita kurkotettava.
On vain yksi ehto.
Elinehto.
Värisevää sielua ei saa talloa.

Kävelylenkki harjulla. MP3-soitin toistaa satunnaisessa järjestyksessä askelia keventävää musiikkia. Ajatukset lentävät valtoimenaan puikkelehtien metsikön puiden väleissä, mylläten sammalia ja nousten jälleen yhtä korkealle kuin suurimpien puiden kärjet tavoittelevat.

Lävitseni virtaa eilinen ja huominen. Antaudun ajan vietäväksi ja muistan sen miehen, jolla ei ollut nimeä. Se nauroi koko illan ja yön kanssani. Ovella se vielä kääntyi katsomaan minua ja sanoi: "Hyvä, pidä toi!" ja hymyili. Se yö oli tavaton, irrationaalinen, se yö oli naurua.

Olin kävellyt jo useamman kilometrin. Sisääni oli tulvinut syksyä ja minulla oli hyvä olo. Sisälläni nauru puhalteli saippuakuplia ja kasvoilleni kirposi hymy. Minulla on kaikki hyvin.