CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

perjantai 26. syyskuuta 2008

Kesytetty (.. tahdonko olla?)



Sinä olet minulle vain yksi, yksi tuhansien joukossa.
En tarvitse sinua, ei, en tarvitse sinua.
Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme,
olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.

Tuolla on viljapelto, se on kullanvärinen.
Se on murheellista, on, on murheellista.
Mutta jos kesytät minut, niin kultaiset hiuksesi muistan silloin,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee,
aina kun kultainen viljapelto tuulessa suhisee.

Koskaan en tulostasi tiedä, se on samantekevää.
Olen yksinäinen, niin, niin yksinäinen.
Mutta jos kesytät minut, niin tulosi haluan tietää silloin.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.

Tähtesi on aivan pieni, yksi tuhansien joukossa,
silti meille tärkeä, niin, niin kovin tärkeä.
Koska näin kesytit minut, niin yhdessä tähtiä rakastamme.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.
Iäksi toisemme menetämme. Tähdet meitä yhdistää.

A-K Bentley

0 kommenttia: