Mene nyt vain pois

You don't get lost in the dark when you shine
And each day their reflections get them back so I won't try
I'm sick of keeping track of all their lies
For all my crimes I've paid my due
And they shoot me down for looking at the view

And it's a sign of the times I know there's a reason for doubt
I just hope you're happy now you've got your way

I just hope you're happy now

Kirpeä syysilma puree keuhkojani, kevyt tuuli ravistelee ensimmäisiä keltaiseksi lehahtaneita lehtiä puista, taivaankaari mököttää harmaana ylläni ja keltainen hiekkatie rahisee kenkieni pohjia vasten. Juoksen ja nautin jokaisesta askeleesta. Aika kietoutuu ympärilleni ja ajatukseni hyppäävät mieleni pohjista liitoon. Polkuni käy Harjun huipulla ja sivullani avautuu loputon maisema horisonttiin. Voin melkein koskettaa niiden satojen puiden latvoja, jotka Harjun alla ojennettua kättäni kohti kurkottavat. Tämän näkymän voisin ottaa sielunmaisemakseni, verkkokalvoilleni polttaa ja tallettaa sydämeni pohjukkaan.

Seison ja suljen silmäni hetkeksi. Tuuli työntää kevyesti selkääni ja kuuntelen hengitystäni. Kiihkeä, juoksusta hengästynyt tahti muuttuu hiljalleen tasaiseksi rytmiksi. Tunnen oloni niin pieneksi tämän laajuuden edessä, lähes alastomaksi tämän puhtauden keskellä. En ajattele mitään, tai ehkäpä kaikkea. Mieleni on äänetön tai ehkäpä niin täynnä ääntä, että en kykene kuulemaan mitään. Kunnes valtavalla vauhdilla joka suunnasta jokin viheltää pääni sisään, täyttää koko olemukseni likaisuudellaan ja vie minulta tyyneyden. Sinä. Muistan päivämäärän, sanasi, lauseesi, minut, kysymyksesi ja minun vastaukseni. Puhelimen vilkkuvan taustavalon ja Sinun nimesi näytöllä. Yhtäkkiä ymmärrän. Ja Sinä, Sinä olet juuri jäänyt kiinni valheesta.

Henkäisen sisään enkä saa enää happea. Pysyt ajatuksissani enkä saa käännettyä kanavaa muualle. Kun minä kiipeän Sinusta pois, raahaudun metri metriltä lähemmäksi paikkaa, jossa ei ole Sinua, ja kun vihdoinkin seison huipulla, nauttien näkymästä, Sinä tulet ja ammut minut alas. Haukon happea, putoan polvilleni ja en voi ymmärtää miten kehtaat tehdä tällaista. Vielä kaiken jälkeenkin. En minäkään ole kuin enkelin rippeitä, mutta mitään muuta en ole itsestäni väittänytkään.

Kuljet loppulenkin vierelläni. Hätistän Sinua kauemmaksi, juoksen pakoon ja aina Sinä päädyt rinnalleni. Minä törmään valheisiisi, harhakuviisi ja uskotteluihisi. Ei minulla ole enää voimia sellaiseen, ei niillä ole siten enää minulle väliä. Menisit nyt vain pois. Mene nyt vain pois.