Turhaa on etsiä vastausta.
Riittää kunhan on matkalla ja parempi niin.
Täytyy saada levätä huolella.
Antaa ajan olla minun puolella,
niin kai se on.
Täällä taivas paljastaa öisin säihkyvät korunsa, täällä sadeverhon takana nauraa aurinko, täällä arki keinuttaa päiviä lempeydellä vaalien. Katselen aamuyön pimeydessä sateesta kostuneella ruohikkopatjalla seisten öistä taivasta ja hymyilen. Pelkäsin sen putoavan päälleni niin kauan. Nyt pystyin nostamaan kasvoni maasta ja tervehtimään vanhaa Ikuista: Et pudonnut. Kiitos.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti