CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

torstai 25. syyskuuta 2008

Elämänpelkoa

Pelko pelko
Saa vallan helposti
Älä mene pois, älä mene pois, sanoo rohkeutesi
Ei sun kannata sanoo hyvästi sillä aijot tulla takaisin ja melko varmasti
Ei sun kannata nukkuu yksinään sillä yksin tarviit pakkasilla monta peittoa
Jätä pelko taaksesi tänään
Ukkonen, tärisyttää tannerta, mä pakenen
Turha kultani pelätä on, pelätä ikävää
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää

Pahinta on, että muistaa miltä se tuntuu. Muistaa ihon vasten ihoa, nostetun katseen, jämäkän käden omassaan, lapsenomaisen odotuksen ennen tapaamista ja jaetut hetket yhdessä. Pahinta on, että muistaa miten kova hinta rakkaudella oli.

Olen oppinut, että ikuista ei näillä voimilla voi rakentaa. Olen oppinut suojaamaan itseäni surulta pitämällä muut käsivarren etäisyydellä itsestäni. Elämänoppi ei aina ole ollut myötämielistä. Sen läksyt ovat verottaneet yöuniani ja saanut minut vihaamaan opettajaani. Olen oppinut pelkäämään elämää.

"Miten sun päivä on mennyt?" Se kysyy. Juttelemme jälleen neljään asti yöllä. Ja minun on hieman helpompi voittaa pelkoani.

0 kommenttia: