Tuo tyttö

Life is like wine, get drunk on it
Don't stop before you start, don't run from it
'Cause this is your life, make your move well
It only matters that you tried, if you do fail
Living life with regret is living through hell
Take a chance and be real to your true self

You only get one life and can't replace it
So when you're faced with the chance you're afraid of
Do it anyway, see what you're made of.

Väännän kahvasta ja lämmin vesipeitto katkeaa pudotellen viimeisiä pisaroitaan päälaelleni. Vesi juoksee hiuksiani pitkin kiemurrellen olkapäiltäni kylkiä sivellen aina jalkojen juureen kadoten lattiakaivon ammollaan olevaan suuhun. Kiedon ympärilleni paksun valkoisen pyyhkeen, jonka pehmeys hyväilee vartaloani astuessani kylpyhuoneesta.

Kiiruhdan keittiöön ja katseeni osuu jääkaapin ovessa olevaan valokuvaan. Otan sen käteeni ja tutkin kuvaa tarkoin. Siihen on tallennettu vuoden takainen kesäpäivä. Koivut ovat täydessä lehvistössään, vanhan risuaidan takana vehreää laaja-alaista peltoa reunustaa horisontin tuntumassa punainen maalaistalo ja etualalla, aivan risuaidan tuntumassa, suuren männyn alla seisoo mustiin pukeutunut tyttö.

Tytön musta pitsitoppi rikkoo valokuvan kesäistä hartautta tuomalla siihen jonkinlaisen kiintopisteen. Tytön tumman ruskeat, pitkät hiukset lainehtivat tytön puoleen selkään ja tyttö nauraa aitoa iloa kuvaajalle kameran takana. Tuota naurua en ole kuullut pitkään aikaan. Tuo tyttö on ollut kadoksissa minulta liian kauan.

Asetan hellävaroen kuvan takaisin jääkaapin seinään tahrimatta kuvan pintaa sormenjäljillä. Sipaisen mustia, olkapäille ulottuvia hiuksiani ja ikävöin noita ruskeita ja pitkiä. Ikävöin tuosta kuvan tytöstä paljon. Kaipaan sitä tietämättömyyttä tulevasta vuodesta, rohkeutta ja vahvuutta kohdata elämä omilla jaloilla seisten, omasta itsestään kiinnipitäen. Se tyttö katosi jonnekin vihan, pahuuden, surun ja katkeruuden välimaastoon. Ja minulla on vieläkin häntä suunnaton ikävä.

Katkaisen keittiöstä valon ja jään vielä hetkeksi hämärään tuijottamaan kuvassa olevaa tyttöä. Niin paljon jäi minusta jälkeen menneen vuoden päiviin, niin paljolta olisin tahtonut tuon kuvassa nauravan tytön säästää. Hymähdän. Astun keittiön kynnyksen yli olohuoneeseen. Mutta minä olen nyt tässä. Sielussa arpia, sydän paikattuna ja mieli täynnä valoa. Minun on hyvä olla. Tänäänkin.