Euforia

Se kävi kiinni raajoihini, sieluuni ja porautui syvemmälle kuin koskaan. Niinkuin äärettömyys ja ikuisuus olisivat syöksyneet toisiinsa takertuneina sisääni, heittäytyneet kehooni ja venyttäneet tajuntani äärimmilleen. Sen alla minä kykenin vain antautumaan menettäen itseni mieleni ulkopuolelle, irtautuen todellisuudesta ja lentäen läpi tuhansien elämien, nähden kaiken, ymmärtäen kaiken. Kunnes se tunne riisti käsittelykyvyn ja löi mieleni supistuksiin. Tajunta hämärtyi, keho rimpuili ilman hallintaa kun se mikä oli pyyhkäissyt ylitseni jätti arvottoman itseyteni kokemuksesta nääntyneenä haukkomaan ilmaa ja ymmärrystä.

Nousin sängystä. En nähnyt eteeni. Päässäni humisi. Hapuilin seinistä tukea ja kävelin juopuneena ristiaskelia. Kylpyhuoneeseen päästyäni vajosin uupuneena seinää vasten lattialle. Euforia oli jumalainen.

Ja joku nauroi toisessa huoneessa hieman pilkallisesti heikkoudelleni, suloiselle autuudelleni, josta olin humaltunut.