Kirjeitä menneisyyteen:
Sinulle
Sinusta on tullut minulle ohikulkija menneisyyteni mailla. Olet enää nimi hyvissä muistoissani, jäänyt kevyeksi kosketukseksi elämäni kirjan sivuille. Olet vain yksi niistä monista kasvoista, joita olen poluillani kohdannut.
Kaikki on juuri näin kohdallaan, asettunut paikalleen. Ylimääräinen kuihtunut syksyn kuorman alle ja jäljellä oleva löytänyt elintilansa sanoista, joilla puhutaan eleettömästi koetuista hetkistä.
Kuvittelin etten pystyisi antamaan Sinulle anteeksi, luopumaan katkeruudestani. En minä pystynytkään, mutta katkeruus kuoli ja tilalle astui samantekevyys, vihani armahti anteeksianto ja jäljelle jäi vain pehmeä olemattomuus Sinusta.
Toivon, että emme enää tapaa. Että en näe Sinua, en kuule ääntäsi enkä kohtaa katsettasi. Niin on parempi meille molemmille. On parempi minulle, että pysyt vain yhtenä miljoonien joukossa.
Ystävälleni
Niin, Rakas Ystäväni. Meillä oli hetkemme ja meillä oli loputtomat retkemme. Yhteinen taipaleemme oli naurua, iloa, hurmiota ja ainutkertaista Ystävyyttä. Muistelen sinua vain hyvällä Ystäväni, muistelen aikaamme vain hyvällä.
Et varmastikaan pysty ymmärtämään miksi minun oli mentävä. En pysty sitä sinulle sanoin kertomaan, en pystynyt enää elämään ilman vapauttani ja kahleet lannistivat elämänhaluni. Minun oli vain pakko mennä ja pelastaa itseni.
Minä kaipaan yhteisiä retkiämme, ajoittain ikävöin sinua, mutta tiedän, että sinä et ole enää siellä mistä minä lähdin. Et ollut enää pitkään aikaan. Elämä muuttuu ja me muokkaudumme kokemuksien kovissa kourissa. Me molemmat tiedämme, ettei ole enää samaa menneisyyttä, samoja teitä, joille palata, joilla kerran kuljimme. On vain nykyhetki ja vain yhteiset muistomme.
Älä huolehdi minusta. Tein sovinnon itseni kanssa ja löysin rauhan sielulleni. Voi hyvin Rakas Ystäväni. Ota elämältäsi irti mitä saat!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti