Kaikki on hyvin.

Kaikkea saa tehdä, kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia on auottava,
kaikkia kuita kurkotettava.
On vain yksi ehto.
Elinehto.
Värisevää sielua ei saa talloa.

Kävelylenkki harjulla. MP3-soitin toistaa satunnaisessa järjestyksessä askelia keventävää musiikkia. Ajatukset lentävät valtoimenaan puikkelehtien metsikön puiden väleissä, mylläten sammalia ja nousten jälleen yhtä korkealle kuin suurimpien puiden kärjet tavoittelevat.

Lävitseni virtaa eilinen ja huominen. Antaudun ajan vietäväksi ja muistan sen miehen, jolla ei ollut nimeä. Se nauroi koko illan ja yön kanssani. Ovella se vielä kääntyi katsomaan minua ja sanoi: "Hyvä, pidä toi!" ja hymyili. Se yö oli tavaton, irrationaalinen, se yö oli naurua.

Olin kävellyt jo useamman kilometrin. Sisääni oli tulvinut syksyä ja minulla oli hyvä olo. Sisälläni nauru puhalteli saippuakuplia ja kasvoilleni kirposi hymy. Minulla on kaikki hyvin.