Harri

Oh, take your time... Don't live too fast,
Troubles will come and they will pass.
You'll find a woman and you'll find love,
And don't forget that,
There is someone up above.

And be a simple kind of man.
Be something you love and understand.
Baby be a simple kind of man.

Se katsoo minua suru silmissään. Jokin sen vihreissä silmissä saa minut hukkumaan melankolian peilityynen pinnan alle. Hitaasti, vaipuen, ehjää rikkomatta pohjattomaan syvyyteen. Sen sanoissa ei soinnu ikävä eikä suru, enkä minä ymmärrä miksi sen katseessa elää silti suunnaton haikeus.

Yöt se puhuu kanssani. Kertoen itsestään menneiltä vuosilta ja eletyiltä päiviltä. Ymmärrän sitä kuunnellessani miksi se on joutunut maksamaan sanoistaan. Se ei osaa verhota niitäkään ajatuksiaan, jotka kaipaisivat alastomuutensa ympärille lämpimän peiton, joka suojaisi sen puhtautta kylmältä maailmalta. Sillä sitä se on, uskomattoman puhdas. Kuin koskematon hanki helmikuun aamuna. Elämä ei ole sitä rikkonut eikä kaatanut taakkaansa kannettavaksi. Niin hauras se on. Eikä se hanki kestäisi minun painoani yllään.

Tällaisina iltoina minä istun sen kanssa ja me juttelemme. Kello käy aamuyötä ja sanat virtaavat välillämme kuin keväinen puro, niin kapeana, mutta eloisana ja vallattomana. Tällaisina öinä minä palaan niihin hiljaisiin aamuyön hetkiin kun kävelin tämän kaupungin katuja unelman kokoisten lumihiutaleiden takertuessa mustiin hiuksiini. Kun lumi oli jättänyt alleen mustan asfaltin ja puut notkuivat taakkansa alla. Niihin kuviin kun keltaiset katulyhdyt saivat talven maistumaan toffeelta ja taivaalla loisti tähtiä laskettaviksi asti. Ja minä laskin niistä jokaisen, niitä oli paljon.