Wrap me in a bolt of lightning
Send me on my way still smiling
Maybe that's the way I should go,
Straight into the mouth of the unknown
I left the spare key on the table
Never really thought I'd be able to say
I merely visit on the weekends
I lost my whole life and a dear friend
Niin monet kerrat olen hypännyt ohitseni juokseviin mahdollisuuksiin ja tarttunut tuulia halkoviin mahdottomuuksiin. Niillä retkilläni olen menettänyt ystäviä, tehnyt muistoja, repinyt vanhoja haavoja auki, saanut rakkautta ja voittanut pelkojani.
Niin monet kerrat olen joutunut luopumaan ja itkenyt menetyksiäni, ymmärtämättä, tajuamatta, kuinka hauraita onnen hetkiäkin minä olen saanut elää. Kuinka monen kauniin taivaan yli, läpi, ali ja ohi olen sukeltanut. Kuinka monet kerrat minä olen hengittänyt rakkautta sisääni ja puhaltanut tyyneyttä, joka on rauhoittanut sieluni myrskyjä.
Viime viikkoina minä olen itkenyt menneen ikävää, nähnyt silmät suljettuani tuttuja vanhoja kasvoja, katsellut ikävissäni muistoja, joita olen elänyt ja oivaltanut kuinka minun tulee tehdä samanlaisia lisää. Kokea lisää tunteakseni, vuodattaakseni kyyneliä surusta ja onnesta, jotta tuntisin eläväni.
Elämä on repinyt minua luihin asti. Se on pirstonut sieluani ja kuljettanut minua kuin hienoista ajatusta valtamerten suurilla laineilla. Minä olen toivonut, luottanut ja rakastanut. Sitä minä taidan janota vieläkin, kaiken jälkeen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti