Nyt se jätkä lähestyy, pyytää sua tanssimaan ja se
Katsois varmaan mielellään sua silmiin
Sillon tukka edessä ja se roikkuu silmillä
Mut se pyytää sua silti "lähde tanssiin"
Ja jos tanssit, tanssi kunnolla
Ja tanssi niin kuin nainen älä laske askeleitas, anna mennä
Hautaudun toffeen värisen peiton alle ja voin melkein maistaa sen suloisuuden huulillani. Tietokone hyrisee riehakkaasti sylissäni ja pöydällä käden ulottuvilla on puoliksi juotu lasi vodkaa. Puhelimen saapuneissa viesteissä viimeisin on Ännältä ja se kysyy olenko jo nukkumassa. En minä ole, tahtoisin sen viemään minut höyhenten kevyin siivin uniin, joissa kävellään paljain varpain ilman pelkoja ja painajaisia.
Ännä tanssi elämääni. Baarin pienellä tanssilattialla houkuttelin miehä ympärilleni kuin valo hyönteisiä; perhosia ja hämähäkkejä. Minussa loistaa jälleen se valo. Valo, joka hiipui menneiden maille ja syttyi palaen jälleen kirkkaana. Minä pelkään mistä se ammentaa voimaansa; toivosta vai epätoivosta?
Minä en tiedä tässä pimeydessä onko Ännä hämähäkkejä vai perhosia? onko se köytetty manillaköysin vai silkkiliinoin? Millä se tahtoo minut kahlita? Tartun kaulallani lepäävään kultaiseen sydämeeni, enkä suostu päästämään irti. En tahdo päästää itsestäni irti, en enää.
Vale köyttää minua ajatuksiinsa ja humalan viettelemänäkin se muistaa minut. Minusta on tullut sille toinen nainen. Nainen, joka ymmärtää sitä ja joka saa sen elämään. Tahtomaan elämää. Sen katseessa loistaa kymmenet tunteet ja sadat ajatukset, enkä minä pysty lukemaan ainuttakaan. Se kiertää sellaisia reittejä, joihin minulla ei ole uskallusta astua eikä se saa minua käteen tarttumallakaan mukaan.
Puhelin soi ja näytössä vilkkuu Ännän nimi. Se kertoo ottavansa taksin ja saapuvansa luokseni. Tätäkö minä tahdon? Annan sen tulla ja päätän miettiväni asiaa... myöhemmin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti