Kaikkitietävä kertoja

Mennään mihin vaan
On ihan sama
Puhutaan ihan mistä vaan
Tänään on taas ihana päivä
Ei mennä nukkumaan
Koko yö kahdestaan

Niin helppoo sanoo
"Mä rakastan sua"
Mut ei se silti tarkota paljoo

Se tyttö putosi samoihin ansoihin kuin ennenkin. Se ihastui yhteisiin öihin ja jaettuihin sanoihin. Uudelleen elettyihin kokemuksiin ja hellään kosketukseen. Se tyttö ajoi jälleen yötä vasten tuike silmissään pojan luokse ja ihastui sen värittömiin silmiin. "Ei hän ole minua varten" tyttö muistutteli mielelleen ja unohti totuudet lauseensa päätettyään. Pojasta tuli matkalainen ajatuksien aalloille ja jäi odotukseksi puhelimen tekstiviesteihin.

Se tyttö kävi juhlimassa juhannusta ja puhui rakkaudesta. Puhui toisten ihastuksista ja menetyksistä, perhosista ja jännityksestä, joka ensi hurman karusellissä heittää pään sekaisin ja nostaa mieltä taivaisiin ja hymyili omalleen. Se tyttö kävi tanssimassa keskikesän juhlaa ja antoi musiikin niellä itsensä. Se rakastui huumaan ja vauhti vei sen mukanaan. Se tyttö eli onnessa, joka oli keinotekoista lumoa ja huumetta ilman tarttumapintaa.

Tuli arki tuli viesti. Tuli huominen tuli viesti. Ja sitten hiljeni. Arki söi unelmat ja hiljaisuus tappoi suonissa virranneen musiikin. Näinkö se aina alkaa ja näinkö se päättyy? Ännä katoaa kuin musiikin fade away. Sen numero ei enää löydy listalta, sen viestit poistan muistikortilta. Yöllä kesätuuli puhaltaa kevyesti kasvoihin ja muistuttaa hiipuvasta ihastuksesta, kevyt suudelma poskelle ja viimeinen jäähyväinen.

Olen pahoillani. Olen liian vanha jäämään tähän. Liian nuori odottamaan tätä.