Kauneutta

Time just withers away
Stealing day after day
The moon calls, the night falls
Goodbye beautiful day
Seems time never can stay
Just keeps running away
The stars fly and hearts cry
Leaving nothing left to say

Liekkien kuumuus nuolee Ännää. Kummallista kuinka se ei tee mitään. Käännän selkäni ja saman tien se hyökkää raivoisasti tulimeren sekaan ja maailma räjähtää. Katkeria viestejä minulle, osaan antaa takaisin ja syöksyn sen silmille. Se kaataa nieluunsa vodkaa, mutta tuli ei sammu. Ei tulta sammuteta tulella, mutta kummallakaan ei ole vettä mukana.

Nousevan päivän myötä puhumme, liekki kytee ja lopulta hiipuen sammuu sanojemme voimasta. Tapaamme puolivälissä hiiltynyttä siltaa, joka kantaa. Sillä on hämmästyttävän vankat rakenteet, se kannattaa painomme ja sanotut sanamme. Vääryyden, jota toisiimme iskimme.

"Mitäs nyt sanotaan?" kysyn ja se hymyilee. "Kävisikö, kattellaan?". Kauniit jäähyväiset, joiden siivittämänä olen ehkä oppinut elämästä taas enemmän.