I have to block out thoughts of you, so I don't lose my headHaistoin sen jo kaukaa. Olen oppinut sen tuoksun, joka matkustaa päivien päässä ennen sitä. Se tuoksu on vaitonaisuutta täynnä ja se tukkii jokaisen aistin painollaan. Siihen hajuun ei totu koskaan. Sen vahvuuteen ei turru ja siitä ei voi olla erehtymättä.
They crawl in like a cockroach leaving babies in my bed
Dropping little reels of tape to remind me that I'm alone
Playing movies in my head that make a porno feel like home
There's a burning in my pride, a nervous bleeding in my brain
An ounce of peace is all I want for you, Will you never call again?
Minun elämässäni ei ole helppoja ratkaisuja. Ne ratkaisut, jotka ovat pukeutuneet yksinkertaisuuteen menettävät suojansa kun menneisyys toistaa itseään kuin nauha replaylla. Uudestaan, uudestaan... Tajuan sen noustessani Valeen sängyltä ja pukiessani vaatteita, pistäessäni Ännälle viestiä ja noustessani kotiportaita pitkin ovelleni.
Rankka päivä ne sanovat. Ännä ei tiedä reissuistani, mutta nyt sillä ei ollut merkitystäkään. Sillä se haju oli jo edellä, se oli viivähtänyt ympärilläni kuin kuvottavin lemu, joka sai ihonikin tuntumaan epämiellyttävältä, likaiselta, kuvottavalta...
Illalla Ännä vastasi viestiini, se repi selkärangastaan lauseen, jonka siivin se tahtoi pois kaikesta, pois minusta. Siinä se oli, sen hajun lähde, jonka tulon olin enteillyt jo pitkältä. Tekstiviestillä, se oli minun arvoni. Tekstiviesti näiden päivien jälkeen. Sen arvon mitalla minä punnitsin Ännän määreet, puistelin päätäni tekstiviestille ja sytytytin liekit. Heitin bensaa sillalle, joka liekehti välissämme ja kävelin pois. Se oli tämän arvo.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti