CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

torstai 9. heinäkuuta 2009

Sumussa

I don't wanna be the girl who laughs the loudest
Or the girl who never wants to be alone
I don't wanna be that call at 4 o'clock in the morning
'Cause I'm the only one you know in the world that won't be home

The sun is blinding
I stayed up again
I am finding
That that's not the way I want my story to end

I'm safe
Up high
Nothing can touch me
Why do I feel this party's over?
No pain
Inside

The night is calling
And it whispers to me softly, come and play
I am falling
And If I let myself go, I'm the only one to blame


Pilvettömällä taivaalla päivän viimeiset auringon säteet leikkivät hippasilla jahdaten toisiaan ja pieni tuulenvire tarttuu takapihan koivuun pujotellen lehvistöstä kapeaa suhinaa. Puisella pöydällä kännykkä vastaanottaa harvakseltaan viestejä Ännältä ja puisella tuolilla minä istun valtaisien tyynyjen keskellä humaltuen jokaisesta käteeni tuodusta lasillisesta.

Kaupungin valoissa suljen silmäni ja raikkaasti puhaltava yöilma sivelee kasvojani. Aika pysähtyy ja kirkkaina loistavat neonvärit puhkaisevat mustan yön sivaltavina, yhtenäisinä värilinjoina tarjoten väylän likaiseen sumuun.

Nurkkapöydässä istun humala ympärilläni, juopumus on päihdyttänyt mieleni, kehoni ja tarttunut sanoihini mykistäen minut äänettömäksi. Ihmiset vaihtuvat ympärilläni kuin taukoamaton liikennevirta, lasit kilisevät pöydällä ja musiikki ei ole enää sanoja eikä melodiaa, vain tasaista rytmiä, jonka yksityiskohdista ei saa tuntumaa eikä ainutkaan sävel jää soimaan tähän hurjana kiertävään karuselliin, joka pyörii pyörii pyörii pyörii...

Yritän tavoitella kädelläni irti tästä humalasta, sumusta, jonka läpi eivät silmäni näe eivätkä jalat kanna nurkkapöytää pidemmälle. Ännä ei vastaa, saan jokaiseen soittoon kylmän kovalta kuulostavan hälytysäänen, joka tauottomana jatkuu antamatta tuttua ääntä linjan toiseen päähän.

Aamulla se vastaa "ei se mitään" ja hymähdän hiljaa kaatuen sängylle selälleni. Kaikki hyvin - ystävä toteaa ja halaa voipunutta kehoani, josta mieli on kadonnut pakoon piinaavia ajatuksiaan. Mikään ei ole hyvin. Tämä ei ole hyvin. Tämä ei ole hyvin, jos Ännä on suljettujen silmieni takana silloinkin kun maailma pyörii kiivaana ympärilläni eikä pysähdy vaikka pyydän sitä hakemaan minut luokseen. Eikä se sittenkään tule.

0 kommenttia: