Tee jotain.

I can't explain I just don't know
Just how far I have to go
But darling I'll keep the key
Just leave a light on for me

Yes I know
What I'm asking is crazy

Huoneen katosta roikkuu kattolamppu, jonka keltainen valo saa huoneilman maistumaan raskaalta. Yritän repiä huoneessa seisovaa ilmaa palasiksi, mutta se venyy sitkeänä käsissäni ja kaatuu muotoansa menettämättä kaiken olevan päälle. Menneen päivän lämpö on jäänyt ansaan pienen huoneen seinien sisäpuolelle ja on valunut laiskasti jokaiseen nurkkaan ja sokkeloon.

Yöllä sade lankeaa maahan ja hakkaa lämmintä asfalttia tauottomana iskujen sarjana. Katu juoksuttaa virtaavaa vettä kohti nielu ammollaan ahnehtivaa viemäriä ja salamat lyövät taivasta kuin sähköiset piiskat pauakahdellen taivasta päin kuin iholle lyövä käsi. Nukahdan vaitonaiseen uneen ja aamulla herään päivään, jonka tuloa en osannut ennustaa.

Nouseva päivä on erilainen. Ihmiset kiihkeitä ja jyrähtelevät ympärilläni kuin menneen yön ukkonen. Tulipaloja ei sammuteta tulella, mutta reagoin sähköiseen ilmapiiriin räiskähtelemällä kuin ympäriinsä sinkoileva tulipallo. Sähkö purkautuu ihmisissä ilkeinä sanoina ja rivakkana huutona merkityksettömistä aiheista. Energia syttyy sähköiseksi paloksi, joka purkautuu irvistykseen vääntyneistä naamoista ja tiukoista sanoista.

Nääntyneenä päivän tuoksintaan minä lähden yön selkään. Tanssimme läpi yön ja päivä unohtuu tahtien meluun. Pujottelen ihmismassojen välissä ja käteni koskettaa tuttua lämpöä, tutuksi tullutta selkää. Pyörähdän ympäri ja tartun olkapäähän, katse kohtaa vihreät silmät, ajamattoman sängen ja sen saman, muuttumattoman hymyn, jonka lomasta kuulen "moi". Ännä. Jään katsomaan viivähtäväksi sekunniksi sen kasvoja ihmisvirran tarratessa minut otteessaan etäämmälle.

Auto täyttyy musiikista, joka soi liian lujaa. Pyörät käyvät asfalttiin ja kumi palaa mustana kiinni harmaaseen kiveen kun pyöritän rattia. Moottori huutaa ja auto pyörii raivoten allani, voltaten, tanssien. Auton edessä, sivulla, takana tanssitaan. Musiikki soi valittuja hittejä ja Ännä katselee kun kiipeän auton konepellille. Moottorin lämpö hyväilee jalkapohjiani ja lämmittää väsymystäni pois. Kiipeän katolle ja näen taivaan, puita ja rakennuksia. Näen elämää, ystäviä ja iloa, joka kuljettaa aamuyössä niin pitkälle kuin jaksaa pitää kiinni.

Aamun sarastaessa silmät eivät ole ummistuneet kun katson auringon nousua. Olohuoneessa pelataan korttia, joku etsii juotavaa ja joku ilmoittaa käyvänsä tupakalla. Minä istun upottavalla sohvalla jääpalat kipeytyneen jalkani ympärillä ja tunnen kuinka kylmyys puree kiinni nilkkaani. Ännä katsoo liian pitkään silmiini, sanoo liian arvokkaita sanoja ja minä en tunne olevani tällaiseen riittävä. Lasken katseeni sen edessä "en minä ole sinulle, etkä sinä minulle...". Se nousee ylös ja käsi hakee lämpöä polveltani, mutta en anna sille katsettakaan. Kuinka voisin.

Pyydän sitä tekemään jotain, työntämään minut pois, vetämään lähemmäksi, mitä vain, kunhan et jää paikallesi. Se ei ymmärrä jatkuvaa liikettäni, elämää, joka minussa virtaa levottomana löytämättä paikkaa asettua jäädäkseen. Se hymyilee ja tahtoo minun jäävän, tulevan takaisin. Ja kun viimein suljen oven takanani, tiedän sen tahtovan minun tulevan vielä takaisin.

Päivällä ajan päivystykseen, käyn röntgenissä ja lääkärin ilme muuttuu vakavaksi. Jalkapöytä on murtunut. Yön tanssi, palanen huumaa ja elämää, on langennut maksettavaksi.