Huomenna

Luen 'Erään' sanoja näytöltä, kun se kertoo syitä ja seurauksia. Voin miltei kuulla kuinka sanoista haparoiva ääni tavoittelee minua ja kuulen mielessäni sen tasaisen varman puheen. Jokainen lause rauhoittaa minua ja yön mustassa puristuksessa jään odottamaan sen paluuviestiä.

Väsymys ei anna lainaa ja siirtää perintään velkojaan, mutta uni ei löydä luokseni. Pyörin valkoisissa lakanoissani ylläni peite, jonka pinnassa kukkivat tuhannet kukat ja nauruun puhjenneina ne yrittävät kietoa minua levolliseen uneen. Mielessäni juoksevat tuhannet kilometrit, jotka olen kulkenut ja ohittanut. Aamun valjetessa herään ennen kelloa ja huomaan nukahtaneeni matkalle.

Arki syöksee minusta lävitse hoidettavia asioitaan ja luo listoja, tehtäviä ja menoja, joista yritän luovia tietäni läpi. Raivaan umpeutuneita polkuja ja teen lumihankeen uusia uria päästäkseni eteenpäin. Milli milliltä, mutta kunhan etenen. Kotiin päästessäni tietokoneen näyttöön tulee ilmoituksia saapuneista viesteistä: ystäviltä, 'Eräältä' ja virallisilta tahoilta.

Luen 'Erään' viestin, josta huokuu jälleen lämpöä, mutta en pysty vastaamaan siihen väsyneillä sanoillani. En tänään. Virallisilta tahoilta tulee selvityspyyntöjä, lomakkeita ja asiakirjoja. Tekstiä ja kysymyksiä, joihin en jaksaisi vastata, en näillä voimilla. En tänään.

Huomenna, huomenna minä jaksan taas taistella. Nostan käteni ja katkon rehottavilta ongelmilta oksansa ja raivaan polkuani eteenpäin. Kirkastan ääneni ja suollan jälleen iloisia sanoja 'Eräälle'. Mutta vasta huomenna, sillä näillä voimilla ei rakenneta ikuista, eikä millään ole kiire.