suloista

Älä enää hierrä rikki jää
sydämeni sisään
Jos et minuun aiokaan jäädä,
mä näytän polun ulos
Sillä vieraat ne haisee ja vie täällä tilaa,
ne huoneilman pilaa

Onnellisuus on pieniä asioita. Minulle se on pakkasaamun koskematon lumihanki takapihalla, kevyt askel tutuilla metsäpoluilla, hiljainen hetki oman kodin lämmössä, korkokenkien alla kumisevat koulunkäytävät, hyvä olo, johon jää kiinni.

Onnellisuus puhaltaa minussa kuin erämaiden tasangoilla. Se pyörittelee mieltäni kuin aavaa viljapeltoa ja saa minut hymyilemään. Talvisella kadulla kävellessäni edes takaani ajava ja ohittava auto menneisyydestä ei saa minua taantumaan muistojeni myrskyihin.

'Eräs' kulkee elämässäni edestakaisin. Se pyörii ja venkoaa, luokse toivoo ja viereen kaipaa. Kuin jäätyneen järven hangilla me pyörimme ja tanssimme tuulten lailla, muualle haikaamme ja hukumme öihimme. Se saapuu ja lähtee, minä tulen ja menen.

Onnellisuus on pieniä asioita. Minulle se on tässä ja nyt.