CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Se ei pelaa, joka pelkää

Jalat hakee uutta paikkaa
Missä mieli paikoilleen asettuu ja rauhoittuu
Vapaus on vaarallista, voi menettää otteitaan
Voi olla ennenaikaista kiiruhtaa kokemaan
Mut'ei kukaan voi puolestasi nähdä unta
Seikkailut on vasta aluillaan
On seistävä omilla jaloillaan, ilman tukijaa

Olen miettinyt paljon sitä minä olin ennen, mitä olen nyt ja mitä minä tahdon olla. Menneen vuoden loppupuolella maksoin kovan hinnan elämänopeista, koin konkurssin, josta selviäminen on ollut ajoittain hyvin heikon langan varassa.

Olen tarkastellut syitä, jotka johtivat minut kokoamaan sitä virheiden palapeliä, jonka paloja minä en ollut pyytänyt. Niitä syitä oli kovin vähän: lähdin sen mukaan, joka lupasi minulle taivaan ja antoi helvetin. Sidoin itseni todelta tuntuneisiin kuvitelmiin ja rakastuin hiljaisiin unelmiin. Aamun noustessa valo särki päätäni ja elämästä juomani maljat saivat minut voimaan pahoin.

Tänään muutin suuntaa. Soitin puhelun Toiseen Kaupunkiin, kävelin laiturin päähän ja odotan hyppyä tuntemattomaan. Tahdon nähdä jälleen mitä ne mustat vedet pitävät sisällään, joissa ennen uin niin tottuneesti. Ennen kuin annoin sitoa itseni.

0 kommenttia: