Virpi

Yks kaks Virpi onkin ylimielinen ja kylmä
siirtyy arvoasteikossa hiukan parempien seuraan
liikkuu eri paikoissa ja jostain syystä tuntuu
että kaikki muut sen tietävät
missä niin
ja kenen kanssa

yks kaks Virpi onkin jotain aivan eri mieltä
näyttää aivan erinäköiseltä
ja puhuu eri kieltä

yks kaks Virpi kiinnostaa sua enemmän kuin ennen
samat ilmeet, samat liikkeet, mutta jotain muuttunut on
sillä kun sen kohtaat sattumalta
keskiyöllä narikassa, tuntuu aivan niin kuin
joku potkis sua naamaan

Hämyisessä baarissa viinasta humaltunut mies keikkuu tanssilattialla pullosta juotua elämäniloa suonissaan. Ympärilläni ystäväni nauravat ja houkuttelevat minua jättämään auton keskustaan ja siirtymään kuskin velvollisuuksista vapaalle. Vedän lyhyen Ginan mekkoni helmaa alaspäin ja puren huultani kuunnellessani ystävieni vakuutteluja ehdotuksen toimivuudesta.

Baaritiskin yläpuolella roikkuva valkoinen, aivan tavallinen seinäkello on tehnyt uskollisen uran kiertäen numerokehäänsä tunnista ja vuodesta toiseen. Samaan aikaan minä seison baarin vessan suurien peilien edessä humalasta sekaisin ja katson peilikuvaani. Vedän mekkoni valkoista helmaa alaspäin ja se ulottuu juuri ja juuri puoleen väliin reittäni. Kaulassa roikkuu pitkät mustat helmikorut, jotka kimaltelevat vaatimattomasti kaulallani. Baarissa miehiä tulee ja menee, jää juttusille ja jatkavat matkaansa vastenmielisesti kurnuttaen ajaessani heitä mailtani aitojen ulkopuolelle.

Kotona riisun mekkoni, heitän korkokenkäni eteisen lattialle ja pesen kasvoni. Käperryn kahden peiton alle tuttuun sänkyyni päälläni vanha harmaa villapaita ja varpaiden lämpönä villasukat. Näen unettomia unia ja herään nousevaan päivään tavallisena naapurintyttönä, jonka elämästä tai piirteistä muut eivät osaa sanoa kuin "se on mukava tyttö".

Illalla hukun itseeni ja ahdistus raiskaa ruumistani. Huudan suoraa huutoa istuen lattialla jalat kerättynä syliini ja itken. Mikään ei auta. Itken ja ahdistus kiristää otettaan ympärilläni eikä päästä irti. Se kasvaa sisääni kuin hyökyaalto, jonka päällä heittelehdin mustaan pohjaan ilmaan apua. Lopulta aalto sylkee minut rannalle ja jään ryytyneenä taistemaan olemassaolostani.

Puhelin soi ja Eräs kertoo kuulumisiaan. Valkoisen neuleeni pitkät hihat peittävät sormeni lähes kokonaan kirjoittaessani paluuviestiä. Virheetön päivämeikki ja raikas hajuvesi jättävät alleen kaiken muun. Kaiken muun minusta.

Mitä minä olen? Kuka minussa asuu? Valehtelenko sanomalla, etten tiedä itsekään?