Ajatuksentappoa

Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan
Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan
Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa
On länsirintamalla hiljaista

On niin helppoo hautautua tyhjiin kasvoihin
Stop-merkin kohdalla vain kiihdyttää lujemmin
Hölmöistä hölmöin ei vieläkään kohdannut vertaistaan
Taas voittajalle kruunu ojennetaan

Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin

Istun ystävän vieressä ja pidän käsissäni viatonta olentoa. Juuri oppinut näkemään maailman pienimmätkin ihmeet, vaistojaan seuraten kiipeää hihaani pitkin olkapäälle ja katselee syvälle silmiini ymmärtämättä näkemäänsä sielua, joka sisältää liian paljon koettua elämää tämän olennon puhtaalle hengelle. Se ei ole oppinut vielä maailman pahuutta tuntemaan, toivon hartaasti, ettei sitä nuo julmuudet koskaan tule ojentamaankaan. Päästän tuon suloisen uuden ystäväni lattialle telmimään muiden sisaruksiensa joukkoon. Sillä on nyt nimi, sillä on nyt Sinun nimesi.

Olet pyörinyt mielessäni ohikulkevina huomioina ja koettuina hetkinä. Olen pystynyt nauramaan yhteisille hetkillemme, olemme vitsailleet ystävieni kanssa menneistä vuosista ja olen saanut vuosia lisää elämänkaareeni. Hassua, Sinusta on jäänyt minulle kuin jälkiä levyihini. Joidenkin laulujen kohdalla nuo naarmut särähtelevät korvaan rikkoen nuottien eheyden. Olet ajatuksissani ja nyt nimenä ystäväni kissan yhdellä pennulla. Hassua, sitä Sinusta on tullut minulle.

Olen pysynyt vaiti. Pysynyt jaloillani. En ole kaivannut enkä tuntenut ikävää 'erästä' kohtaan. Pystyn elämään arjessa kiinni ilman karkailua maailmaasi kymmenien kilometrien päähän. En tahdo, että minusta tulee mahdollisuuksia sureva ja tilaisuuksia pelkäävä, joten minun täytyy unohtaa minuutiksi. Anna minulle aikaa. En voi unelmoida elämääni, enkä elää unelmaani, sillä unelmasta ei voi pysyä hengissä. Anna minulle aikani. Anna minun unohtaa sekunniksi, sillä tahdon nähdä vielä auringon.