Elämästä väsynyt

Aukko puolustuksessa löytyi päiväkirjasta
Hullun lehmän varjossa katkeruus on kaunista

Aika virtaa kauemmas lentohiekan vangista
Anna lääkkeen vaikuttaa, anna matkan puuduttaa

Kun mieli usvan keskellä vain ohjaa laivaa
Niin ilman tutkaa ei löydä perille lainkaan

Juon kotiviiniä ja humallun. Ympärilläni on ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttavuuksia, joiden kanssa keskustelen läpi yön taiteesta, kaupungeista, opiskelusta, arjesta ja rakkaudesta. Mietin mennyttä ja tulevaa. Nukahdan ja näen unia, joilla ei ole todellisuudessa jalansijaa tai järkeä mielettömyydessään.

Lasken kilometrejä, tunteja ja meriä 'erään' luo. Millaista siellä on? Paljonko kello on? Sinulla on kiire ja minulla on aikaa. Aikaa odottaa. Olen alkanut odottaa viestiäsi, sanojasi ja ajatuksiasi. Siellä missä sinä olet, ei ole aikaa. Siellä on vain vauhti, suoriutuminen ja tulos. Siellä ei ole tilaa minulle.

Kotiovella lasken painavat kassit käsistäni. Katson ympärilleni ja avaan verhot nähdäkseni ulos. Koivut ovat pudottaneet lehtensä, nurmi tekee hiljaisesti kuolemaa ja kesän värit ovat haalistuneet valmistautuen talveen. Niin paljon on muuttunut lähtöni jälkeen ja silti kaikki on ennallaan.

Sytytän kynttilöitä, maistelen suklaata kotini lämmössä ja lepään paluuni jälkeen. Mieli on levoton ja uupunut, minua väsyttää. Minua väsyttää ja tahtoisin vain nukkua pois.