Vaeltajasydän

Jos sydän on tyhjä
Sen paikalle muuta tuotu on
Kuin lävitse käyty
Pois muuttanut luotaan
Koditon

Vaikka katuisin kuinka
Saan poltetun jäljen käsiini
Milloin pakenen juosten
Milloin vaan palaan
ennalleen

Ovet vain sulkisin
Jotain kuin etsien
Sydämeni täytyy vaeltaa
Vuodattaa kyyneleet
Loppua odottaa
Vaeltajasydän kotiaan

Läpi yön kestäviä keskusteluja elämästä. Sinä luet elämäsi kirjaa sivu sivulta ja minä vastaanotan niitä kännykkääni. Puhelin piippaa ja minä kirjoitan viestikenttään oman elämäni sivuja. Kertomatta mitään, antamatta mitään tai ottamatta mitään.

Sanojeni tavujen pienimmistä väleistä voit tarkoin seuraten havaita, ettei aina ole ollut helppoa. Joskus ovat siipeni revitty ja joskus minä olen lennellyt taivaissa. En minä mistään sinulle kuitenkaan kerro, etkä sinä mistään minulta kysy.

Sinä tahdot katsella vapaata lentoani taivaiden yläpuolella. Kai sinä enemmän minusta toivoisit, palasta, jonka luokse viereesi tulisin ja aina palaisin. Et sinä sellaista minusta pyydä, enkä minä ole sellaista tarjonnut.

Minä tunnen olevani pitkästä aikaa vapaa. Olen repinyt siipeni irti kahleistaan ja lentänyt pakoon. Niissä korkeuksissa, joissa liidän, ei ole rajoja maan ja taivaan välillä eikä toisen ihmisen mahti minuun yllä; ei kiintymys eikä rakkaus. Ei mikään, mikä minut saisi vapaudesta häkkiin lentämään.

Ja sinä katselet pää kenossa lentoani. Näkemättä rujoa ulkomuotoani, joka on sydänsuruissa viiltoja pintaansa saanut, mitkä arviksi kehooni ikuistuneet. Et revittyjä siipiäni hahmota, etkä mustiin silmiini pääse katsomaan. Et näe pintani alle, josta luulen löytäneeni jälleen elämännälän, josta jollekin tärkeälle paljon voisin ammentaa. Lennättää vierelläni taivaisiin vieden kaiken yli, ali ja läpi.

Katsele sinä vain kauempaa, sieltä mistä kätesi eivät minuun yllä. Olen kauniimpi villinä, kuin käsiisi kesytettynä.