CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

perjantai 17. lokakuuta 2008

Hyvää yötä ja kauniita unia:)

Are you lost or incomplete?
Do you feel like a puzzle?
You can't find your missing piece
Tell me how do you feel?
Well I feel like they're talking in a language I don't speak
And they're talking it to me

So you don't know where you're going
But you want to talk
And you feel like you're going where you've been before
You'll tell anyone who will listen but you feel ignored
Nothing's really making any sense at all

Kamppailen säilyttääkseni elämäni rippeet. Tarkistan matkapuhelimen kauden saldon ja laskutuskauden keston. Mietin etukäteen erääntyvät laskut ja listaan seuraavien päivien ruokia elääkseni vielä viikon käymättä kaupassa. Sinnittelen niillä voimavaroilla, joita saan ystävieni halauksista. Elän hetkessä, minulla ei ole enää varaa ajatella tulevaisuutta. Elämäni rippeet ovat tässä - elonjäämiskamppailua.

Tämä hetki pysyy jalkojeni alla aina, menneisyys jää jokaisen kuluvan sekunnin alle murskaantuen kuin viljanjyvä myllynkivien hampaissa, huominen ei ole vielä syntynyt. Tässä hetkessä tuhansien kilometrien päästä saan viestin, joka auttaa minua tänä yönä nukahtamaan ja heräämään sarastavaan aamuun:

Pvm: 15.10.2008
Aika: 22:50
Läh.: Eräs
+35850...
Asioilla on tapana selvitä ennemmin tai myöhemmin :)

Olen tutuilla teillä, tunnistan nämä seudut ja jokaisen merkin. Sinä rohkaiset jatkamaan matkaa, kysymättä, epäröimättä ja piittaamatta peloistani. Tartut ajatuksiini ja solmit niistä köyden, jota pitkin kiivetä. Puristat nyrkkiisi pelkoni ja epäilyksiltäni viet tilan elää. Hymyilen kun kysyt mitä kuuluu? Nauran kun teet arkisesta koomisen. Hetken aikaa olen ilman pelkoa kun pidät puhelimessani valot.

Mutta pelko tulee aina takaisin. Se hiipii ja syö minusta. Se kasvaa heikkoudestani ja saa minut nöyrtymään. Sen mahdin alla minä puntaroin elämäni merkitystä, tarkoitusta ja päämäärää. Olen liian väsynyt näihin lankoihin, joista elämän ryijyä kudotaan. Liian väsynyt päättelemään niitä pätkiä, jotka vain yhtenä erillisinä kuviona ryijyni neuloksiin päätyivät. Liian uupunut pitämään menneisyyttä käsissäni.

'Sinä' veit minulta luoton elämään, janon kokemuksiin ja ilon pienistä asioista. Eräs toi minulle naurun lauseiden päähän, turvallisuuden kokea ja ymmärryksen vastoinkäymisiin. 'Sinä' lähdit, Eräs tuli ja jäi vastaukseksi kysymyksiini, joita en ole esittänyt. Minun pitäisi uskaltaa. Minun pitäisi uskaltaa yrittää.

Asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin... sanot. Kävisikö ennemmin? :)

Pvm: 15.10.2008
Aika: 22:52
Läh.: Eräs
+35850...
Hyvää yötä ja kauniita unia:)

0 kommenttia: