Pelko

Sitä sanotaan
Mennyttä ei takaisin voi saada
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan
Älä usko kyynisiin lauseisiin

Hyvää yötä ja huomenta
Ehdit myöhemmin nukkua

Hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa
Mut mikään ei oo vielä mahdotonta
Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään

Turha pelätä laukausta,
Sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa

Olen kuullut niin monet kerrat pelottomuudesta: kuinka vain uskaltamalla voi saavuttaa enemmän. Niin monet kerrat olen puhunut samoja sanoja omilla huulillani. Mutta minua pelottaa, rohkaisevista sanoista huolimatta.

Ne sanat eivät terävinäkään läpäise peittoani, joka on pelon villoista kehrätty ja tiukaksi kudottu. Se peitto ympäröi minut ja pitää turvassa maailman pahuudelta. Se suojaa pahoilta käsiltä ja haavoittavilta teoilta. Sen lämmön alla voin nukkua elämäni ohitse.

Mutta se päästää lävitseen ikävän toisen ihmisen viereen, se kastelee peittoni kuin rankkasade ja huuhtoo kylmänä ylitseni. Ja siinä pelkoni laumauttamana minä myös kylmästä tärisen, ja kaipaan kosketusta. Enkä siltikään uskalla kaivautua raskaan peittoni alta ihmisten ilmoille.