Seison hetken paikallani

Odottaa edessä
se miltä pelastettu on
Merkit tunnistaa
ennestään

Niihin hakeutuu
jotka tekee sen
saman haavan kuin
ensimmäinen

Kun mieli harhautuu
nautinnon toivossa
niin kuinka pettävä
kokeminen onkaan

Katselen kuinka hiekkatietä reunustavat mustat puut repivät taivaan juuria oksillaan. Katselen kuinka kuu nousee ja laskee metsän taakse. Katselen kuinka samat tähdet tuijottavat minua yöstä toiseen, vaikka minä liikun, taivas on sidottu paikalleen.

Hiekkatie rahisee äänekkäästi askelteni alla ja vaikka katuvalojen keilat ovat kaatuneet kilometrejä aikaisemmin, en pelkää pimeässä. Kävelen oman tahtini ylläpitäen eteenpäin mustassa yössä ja katselen vesilammikoita, joista näkyy toinen todellisuus ja toinen maailma. Veden värähtämätön pinta heijastaa sysimustan taivaan jokaisen tähden ja ilkikuristen puiden epämuodostuneet oksat, jotka riipivät sormenpäillään minua hyppäämään mustiin aukkoihin.

Nyt on aikaa ajatella. Maat seisovat vaiti, antavat minun olla. Näen pimeässä metsässä paremmin eteeni kun kuu putoaa metsän taakse näyttämöltä. Näen selvästi kuopat ja tien jokaisen kaarteen ja kiven. Kun kuu jälleen hyppää eteeni keltaisena pallona heittäytyen lähes syliini, koko lähiseutu jää sen valon alle, eikä mikään raja enää hahmotu. Sokaistun sen valosta ja siristelen silmiäni etsien tietä kaukaisuudesta. Tahdon ennakoida, nähdä jokaisen tulevan kuopan ja varjojen erotukset tien pinnasta.

Jos annan sinun tulla elämääni, sokaiset minut kuin tuo kuu. Löisit valollasi silmiini enkä tuntisi tietä askelteni alla. En näkisi eteeni. Anna anteeksi. Minun pitää pysähtyä tielleni seisomaan ja totuttamaan silmiäni valoosi, sillä niin helppo minun olisi sinusta sokaistua. Aivan liian helppo sinuun ihastua.