Erilainen

Hän tulee vastaan ei-mitään ilmein.
Näin eilisen muistot vierellään, hän herännyt
tuntien kipeää.
Sama tyttö on nähnyt helvetin.
Se sama tyttö on uskonut ihmisiin.
Tulee ei mistään ja päätyy ei mihinkään.
Tietäen on jossain yksinäiset, jotka nuoruuden leikeistä
luopuen paljon saivat vain yksinään kantaen, palapeliä
virheistä liitelleen.

Juoksen jälleen. Taivas putoaa eteeni pieninä sirpaleina, kuin joku repisi suurta arkkia valkoista paperia pieniin repaleisiin ja heittelisi sitä huolimattomasti päälleni. Tie on kevyt juosta ja jokaisen päivän myötä huomaan, kuinka se kevenee miltei ilmaan allani. Olen tehnyt sitä elämässäni paljon, juossut. Se on tehnyt minusta sitkeämmän, päättäväisemmän, mutta vielä en ole päätynyt mihinkään. Vain kauemmaksi.

Musta taivas seisoo mykkänä ylläni ja hiki virtaa noroina kasvoilleni. Kuin mieli itkisi pahuuttaan pois ilman kyyneliä. Valuttaen suolaista tuskaa askel askeleelta ilman haikeuden hintaa. Sanoina mielessäni soivat Valeen tunnustukset, kuinka se on ihastumassa ja kuinka paljon se tahtoisi. Pyydän sitä olemaan hiljaa, lopulta käsken sen lopettamaan.

Älä ihastu naiseen, jonka menneisyyttä et tahdo. Älä tahdo naista, jonka elämää et ymmärrä. Älä toivo naista, joka ei voi antaa sinulle mitään. Mutta kaikesta huolimatta se on ihastumassa ja minä kuuntelen sen sanoja vaiteliaana. Se kertoo nauttivansa elämäntulestani ja minä varoitan sen polttavan kätensä. Se ihailee tahdonvoimaani ja minä kerron kuinka sitä voimaa ei vieras käsi voi kämmenellään pitää. Ja se sanoo, että hän on erilainen. Erilainen kuin mitä?

Tiedän kyllä kuinka sen katse riisuu minua ja ajatukset vaeltavat ihollani. Kyllä minä näen sen silmistä himon ja kuinka mieli yrittää hallita ajatuksia, kuinka ajatukset ovat melkein keholla. Haistan sen tuoksusta kiihkon, joka saa sen levottomaksi ja minä kysyn, erilainen kuin mitä?

Juoksen revityn taivaan alla, askel askeleelta kauemmaksi Valeesta. Se laittaa viestin ja kertoo tulevansa luokseni. Toivotan sen tervetulleeksi. Tule vain, käy peremmälle talooni. Näe tahritut sielun seinämät, raiskatut ajatukset raatoina lattioilla, likaisen menneisyyden pyykin ja viattomuuden rippeet pölynä nurkissani. Tule vain, niin näet, että minä en ole sinua varten etkä sinä ole erilaisempi kuin ne muutkaan.