On siis kevätKevätauringon lämpimän kosketuksen alla routainen maakin sulaa kylmiltä kasvoiltaan ja iloisesti keimailevat vesipurot virtaavat solisevina noroina pitkin alasviettävää maantietä. Voin jo kuvitella rinnallani seuraavien ojien reunustoille leveästi hymyilevät leskenlehdet ja lumipeitteisille pelloille vehreänä orastavan viljan.
Panin peliin koko elämän
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa
Sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa
Pystynkö mitään antaan?
Minä olin hölmö, otin turpiin ja selkään,
Sinua ihmistä pelkään
Vaikka mietteeni kurkottelevatkin jo kiivaasti kevätpäivien syliin, eivät ne yllä Erääseen. Vanhat muistot estävät minua näkemästä eteenpäin, ne laskevat kätensä kasvoilleni ja kääntävät pääni takaisin menneisiin. Muistan taas yhteisen matkamme ja yönpimeydessä kiitäneen mersun. Ne muistot saapuvat luokseni anteeksipyytelemättä ja varmoina oikeudestaan liikkua pääni sisällä kuin tervetulleiksi toivotetut vieraat. Ne kuvottavat minua, mutta en voi olla katsomatta sitä elettyä elämääni, jossa ei tunnettu hintoja millekään.
Ne muistot kelasivat edessäni filminauhaa tähtitaivaan alla. Saman taivaan alla ajoin eilen kotiin samoja teitä kuin me ajoimme yhdessä aikoinaan. Näin samat sillat ja puut, pellot ja tähdet, mutta mikään ei ollut kuten ennen. Nyt vieressäni istui Eräs, jolta puuttui voima kantaa unelmia, rakkauden käytöstavat ja taito pyydystää hetkiä. Eikä mikään todellakaan ollut enää kuten ennen.
Rakkaus on ohi. Velat on maksettu ja korot kuitattu, mutta pelko on jäänyt maksuhäiriömerkintänä mieleeni. Eräällä on viivakoodissaan virheitä ja minun on vaikea lukea siitä hintaa. En tiedä onko minulla haluakaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti