Se päivä oli savunharmaa ilta niin tyyni
Jos en jäänyt luoksesi niin onko se minun syyni?
Eri linja on tähdillä ja eri auringolla
Ei se ole sinun syy jos on paha olla
Kevätaurinko lämmittää kasvojani ja minä tunnen itseni petturiksi. Kuin kuulaana hohtava keväthanki peittää alle routaisen maan. Kuin järvenpinta taivasta jäätyneenä heijastaen valehtelee pettävän jään puolesta ja kuin kevätpäivän suloinen tuoksu jättää taaksensa pakkasen runtelemat yöt. Kuin minä hymyilen ja näytän kaksi taivasta, on sisälläni vain pohjaton syvyys täynnä surua ja mielipahaa.
En jaksaisi enää laulaa tämän taipaleen virsiä enkä ottaa askeltakaan tällä tiellä. Tahtoisin vaipua uneen, joka antaisi minun herätä levänneenä nousevaan päivään. En jaksaisi kirjoittaa näitä merkityksettömiä sanoja, jotka vaipuvat uusiensa tieltä ja hajoavat katseiden alta. Mutta muutakaan minulla ei ole.
Eräs kirjoittaa hilpeänä ja sen lauseet viekoittelevat minua heleällä sävyllään. Hymyilen ja kuuntelen kuinka se pulppuaa iloa ja onnellisuutta. Kuinka harmillista onkaan, että minulla ei ole sille mitään annettavaa, sillä minä olen vain se petollisesti kutsuvana hohtava keväthanki, jonka alla lepää routainen maa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti