CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

maanantai 23. maaliskuuta 2009

What a stupid lamb

My eyes are open wide
And by the way, I made it
Through the day
I watched the world outside
By the way, I'm leaving out today

Sometimes goodbye
Is a second chance

Olen kulkenut näitä teitä jo niin kauan, että tunnen jokaisen kadunmiehen nimeltä. Nähnyt niin monen vuodenajan kuolevan ja uudestisyntyvän, että näen merkit jo ennalta. Olen pelannut niin monta peliä, että tunnistan pelaajan edessäni.

Sääntökirjoja ei kukaan lue aloittaessaan uutta peliä. Pelin oppii vain pelaamalla, sanovat, ja kukaan ei paljasta todellisia strategioitaan. Loputtomia siirtoja mustilla ja valkoisilla ruuduilla laudan jatkuessa iäisyyteen kenenkään saamatta ratkaisevia kaatoja. Monet ovat asettuneet eteeni ja tuoneet laudalleni saastaisia pelimerkkejään, hengittäneet kasvoilleni petollista hajuaan ja yrittäneet sekoittaa pääni kiemurtelevilla lauseillaan. Ovat katselleet ylimielisesti olemustani, tehneet siirtojaan ja napsineet yksi kerrallaan minua ulos pelistään. Vain harva on nähnyt tummiksi meikattujen silmieni taakse, kuullut sanoihini kätkeytyneen viestin tai tunnistanut eleistäni löytyvän totuuden. Vain nämä harvat ovat ymmärtäneet minun pelanneen näitä pelejä liian kauan, liian pitkään sääntöjen ulkopuolella. Niin hartaasti, että minusta on tullut näissä peleissä hyvä, parempi kuin monista, jotka ovat eteeni istuneet.

Tiedän kymmeniä salaisuuksia, joilla pelastaa kymmenen mielenrauhaa ja tuhota yksi. Tunnen sanoja, jotka lausuttuani maailman äärilaidat näyttäisivät kauniimmilta, mutta kaataisivat horisontista merkittävimmät pylväät. Osaan reittejä, jotka kartalle piirrettynä näyttäisivät perustukset tuhotulle, mutta löisivät maahan toisen rakennetun. Katselen kallistuvaa vaakakuppia, joka puoltaa suuremman etua, hymähdän ja avitan sormella toista puolta. Enhän ole milloinkaan pelannut sääntöjen mukaan.

Ja tämän totuuden jätän riisumatta valkoisista valheistaan. Peittelen hellästi pieneen laatikkoon ja suljen kymmenien lukkojen taakse. Eräs ei tunnista edessään kokemuksen kasvoja kun se kaivaa oman pelilautansa ja heittää haasteen vastoin vakuuttelujaan. Kortit on jaettu. Minä katson ja korotan, mutta muista: sinä jaoit kortit.

0 kommenttia: