CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Sovinto

It's dangerous Watch your step, watch your neck
What you'll get is freedom or a bullet in the head
It's dangerous There is no imminent threat
But in this day and age we won't forgive and forget

Olen pitkävihaista laatua. Olen vihannut jo niin kauan, että se on kasvanut minuun kiinni. Niin monet yöt olen huutanut tuskaani painajaisiksi, etten osaa enää vaipua äänettömiin uniin. Niin monta kertaa olen kurkotellut puukkoa selästäni, että tavan vuoksi teen sitä vieläkin.

Olen jaksamiseni äärirajoilla. Eleetöntä kieltä mieleni myrkyttymisestä kertovat auton matkamittarissa juoksevat numerot, bensatankin pohjia nuoleva neula ja tietä vasten hankautuvat renkaat. Kerin maanteitä rullalle sormiini ja kudon niistä takapeilissä vaihtuvaa maisemaa. Tutun tien varrella perheet rakentavat taloja, joissa lapset kasvavat, vaimot hymyilevät ja miehet korjaavat koiran tuhoamaa säleaitaa. Punaisia tupia, farmarivolvoja, vaimojen kukkaistutuksia ja perheonnea. Vieraita minulle, mutta ne kuuluvat niiden teiden varsille, joilla minä ajan ahdistustani pois auton moottoria huudattaen.

Valtatie leikkaa mutkaisen metsätien kahtia ja huomaan ilta-auringon laskeneen. Moottoritien pauhu kuvottaa ja sitä palvovat katulamput pistelevät silmissäni kuin tulessa kastetut neulat, mutta tuo turvallinen metsätie juoksee renkaiden alla kuin pehmeä sametti ja saattaa minut kädestä pitäen taukoamattomaan liikennevirtaan.

Katoan äänettömiin ajatuksiini kun radio toistaa cmx:ää ja vauhti sokaisee äärilaidat. On vain harmaata massaa ja läpi leikkaavia valkoisia viivoja, sekä bensatankin neula, joka näyttää lähes tyhjää maksuna vauhdin tunnottomuudesta. 130 Hevostani ovat laukanneet vieden minut mukanaan tänne katsomaan raukeutta kaiken kiireen ja vilinän keskellä, joka on puuduttaa minut ja hukuttaa painonsa alle. Kolmekymmentä minuuttia hiljaisuutta, minä iskee kuin tainnutusase niskaan kaataen hyvän ja pahan pöydältä, puhdistaen ilmaa, poistaen menneen ja tulevan, tehden tästä hetkestä siedettävän.

Muistan asioita vain unohtaakseni. Vielä ja enää kerran, lupaan, ja ajan tutun reitin läpi. Kuin radiosta sateeksi muuttunut kanava, sekunnissa minä olen jälleen poissa. Tämä tuttu reitti on minut vienyt niin kauas kuin olen tahtonut. Olen kontannut sitä ja nuollut renkaiden kumia polttaen, mutta nyt lähtö on vain tahdon teko. Tämän menneisyyden jättäminen taakseni on vain valinta.

Nyt väsyneenä kaikkeen, lannistuneena vastoinkäymisistä, minä tartuin avaimiin ja ajatusten takaa-ajamana minun täytyi nähdä onko huominen kaukana vai lähellä. Minun täytyi nähdä onko tie vielä sileä. Minun tarvitsi tehdä sovinto menneen kanssa.

0 kommenttia: