Lankeemus

Ymmärsin eilen jotain. Ensin se oli vain hassunkurinen rivi sanoja, jotka muodostivat lauseen kunnes minä ymmärsin sen tarkoituksen. Kaikki tämä aika, jonka olen räpiköinyt öljyssä pääsemättä lentoon on ollut itseni tinkimistä takaisin. Annoin itsestäni liikaa Sinulle, enemmän kuin minulla olisi ollut varaa.

Kaikki toimintani on viime kuukausina tähdännyt vain itseni kokoamiseen jäljelle jääneistä rippeistä ja Sinulla ei ole ollut aikomustakaan luovuttaa lanttiakaan takaisin minusta. Katkeruus syöpöttelee sisuksiani. En tule koskaan pääsemään yli Sinusta, mutta voin kiertää Sinut.

Huomaan sortuneeni jälleen vanhoihin tapoihini, olen langennut jälleen niille petollisille teille, jotka luulin pyyhkineeni kartaltani jo vuosi sitten. Minun täytyy oppia kieltämään itseni. En tahdo kulkea tätä tietä, jonka pimeät yöt ja valheellista suojaa tarjoavat puut ojentelevat oksiaan vain kietoutuakseen kaulani ympärille puristaen hetki hetkeltä enemmän elämää minusta hävityksiin.

Kun pääsisi hetkeksi lepäämään...