Sour times

Who am I, what and why
'Cos all I have left
is my memories of yesterday
Oh these sour times

'Cos nobody loves me
It's true
Not like you do

Portishead - Sour Times

***

Joskus aikaisin aamuisin, kun huominen ei ole vielä herännyt kehdostaan eikä tämä päivä muuttunut eiliseksi, jossain unen ja valveen välimaastossa, minä kaipaan. Ikävöin läheisyyttä, sitä tunnetta, kun välittää niin paljon toisesta ihmisestä, että pelkkä ajatus hänestä saa olemuksen järkkymään ja järjen vaeltamaan.

Se kaipuu saa minut usein tekemään vääriä päätöksiä, kulkemaan risteyksissä suuntiin, jotka ovat minulle päättyviä teitä ilman opasteita. Olen oppinut tunnistamaan nuo risteykset, mutta jokin vanha muisto, kuin usvan läpi tunkeutuva vaatimus, saa minut vaeltamaan niille sijoille, joilla olen onnen joskus käsissäni tuntenut.

Ne aurinkoiset maat, mäet ja niityt, joissa rakastin, ovat kylmenneet ja muuttuneet minulle vieraiksi. Se ihminen, jonka kanssa niitä maisemia katselin, on lähtenyt. Ja minulla on enää harhakuvani, jotka sokaisevat minut todellisuudellaan niinä hetkinä kun aika on pysähtynyt eilisen, huomisen ja tämän hetken väliin.

Puhelin piippaa, 1 uusi viesti, "Takajärven kundilta". Kellon viisari värähtää, alkaneen päivän valo tulvii ikkunoista sisään ja minä herään todellisuuteeni, jossa tunnen kivun, muistan velkani ja näen arpeni. En voi antaa itselleni lupaa hullaantua, rakastua, sillä minä en kestäisi rikkoontua enää - en juuri nyt.

Ja ne risteykset, joissa olen valinnut väärin, lähtenyt tietämääni väärään suuntaan, ne minun tulee ohittaa. Ne tunteet, jotka kumpuavat minusta unenomaisina kosketuksina iholleni, ne minun tulee kieltää. Sillä kaikki tämä harha on mennyttä, harmaaksi kuolosta muuttunut ja vain muistoiksi tarkoitettu. Sillä niitä maita, mäkiä ja niittyjä, joita minä kanssasi katselin, ei ole enää olemassa. Eikä Sinua ole enää vierelläni kulkemassa.

Sillä tänään on jäljellä kaikesta vain minä, enkä minä kestä kantaa sitä tunnetta, jota kaipaan, juuri nyt.