Päivä Takajärvellä

Pvm: 26.07.2008
Aika: 15:16
Läh.: "Takajärven Kundi"
+35840...
Tuu poikkee?

Se pyysi sisään ja johdatti minut olohuoneeseen. Katsoin ympärilleni, siellä oli erilaista. En saanut ajatuksesta kiinni, erilaista kuin missä. Vain erilaista. Istuin sohvalle ja kuuntelin kun se puhui. Se kertoi jotain juttua, jonka sävystä kuulin ettei minun tarvinnut keskittyä ja katosin ajatuksiini.

Olin tajuttomana. En huomioinut mitään, en kiinnittynyt mihinkään. Seurasin vain sen liikettä ja kuuntelin sen ääntä. Se oli väsyneen oloinen, rauhallinen ja ei tuntunut tajuavan, että olin suostunut sen kutsuun tulla käymään. Ei se tahtonut sitä näyttää, mutta minä luin sen mitätöntä levottomuutta, jolle ei ollut syytä. Se paljasti itsestään liikaa ja minä hymähdin huomiolleni. Se jatkoi puhettaan.

Osallistuin huolimattomasti sen small talkiin asettamalla lausahduksen sinne ja toisen tänne. En minä ollut tullut sen vuoksi, vaikka se otettu olikin. Minä mietin taukoamatta itseäni. Kuinka helppoa se olisi, kuinka kevyesti se lopulta käy: hetki tänään, ikuisuus huomenna.

Kavahdin. Kylmyys puhalsi lävitseni, etäisyys minusta sinuun kasvoi suuremmaksi kuin minun oli tarkoitus antaa tilaa. Mitä minä olinkaan täällä todistamassa itselleni? Että pystyisin antamaan jollekin jotain itsestäni? Hlvetti mikä typeryys päässäni asuikaan.

Katselin sinua varkain. Sinussa eli päivä, minä tulen yöstä. Sinussa virtaa aika, minuun on ajattomuus takertunut ja pysähtynyt, liikkumattomana, eleettömänä seisoen. Kuuntelin vielä hetken, puhe vaikeni. Minun täytyi lähteä. Suljin oven takanani ja pysähdyin hetkeksi kynnykselle. Tässä minun oli hyvä, ulkopuolella. Ulkopuolella kaikesta, sisällä itsessäni yksin itseni seurassa.