Aikansa kaikella

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
aika surmata ja aika parantaa,
aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

Ajan pieniä suloisia hetkiä. Kirpputorilta löydetty 1 (yksi) euron CD-levy hyvää musiikkia, vastaantulijan aurinkoinen hymy, pariskunta nauttimassa toistensa seurasta keskustan torilla, leppoisa jutustelu ystävän kanssa, uudella autolla ajettu matka kauppaan, leipomosta ostettu berliininmunkki ja loppuun luettu kirja. Olen omassa rauhassani, ottaen oman aikani, yrittänyt opetella nauttimaan pienistä asioista. Yksi kerrallaan. En jaksa murehtia ensi viikkoa, sillä muutoin jää huominen elämättä.

Olen huomannut kuinka jaksan jälleen tuntea. Tunnen vaivaantuneisuutta, ärsyyntymistä, myötähäpeää, iloa, hämmästystä, hämmennystä ja seesteisyyttä. On aika repäistä ja aika ommella yhteen. Ehkä minun aikani on jatkaa elämää ja nauttia siitä.