Kuumeista pohdintaa

Mä lähdin pois koska tunsin kuinka tuska täytti mun rinnan
Pakenin, koska luulin osaavani unohtaa
Nyt on iltapäivä, näin kangastuksen joka rikottu on
Kangastuksesta en voi vettä ammentaa

Jokainen eleeni ja raajani liike vaatii raamatullisiin mittoihin kasvaneen määrän energiaa. Tunnen kuinka kehoni taistelee mitättömin asein raivoissaan riehuvaa flunssaa vastaan ja minä yritän tuskaisesti helpottaa oloani särkylääkkein ja toimittaa aseita vihollista vastaan. Kehoni on alakynnessä ja öisin se vaikertaa apua kuumeen rankaisevassa pieksennässä, joka saa minut vaipumaan tajunnan rajatiloihin.

Ajatukseni vaeltavat vaivoin. Mieleni on vanginnut ne kuin tupakansavun kyllästämään huoneeseen, jonka ikkunoista tulviva valo siivilöityy harmaan kerrostuman läpi vain hentona kajastuksena. En saa tarttumapintaa ympäröivään tilaani ja yritän keskittää ajatuksiani vain yhteen virkkeeseen: "Tahdon pois".

Tuosta virkkeestä on tullut elämäni suunta, pakottava halu ja voima, mitä palvelen ja jolle uhraan itseäni. Se on keskiö, jota kierrän taukoamatta ja valmistelen itseäni hitaasti tulevaan lähtööni. Jätän jälkeeni itsestäni menneen elämäni muistoja, jotta voisin aloittaa uutta.

Viime päivinä olen kiertänyt kymmeniä autoaitauksia, nähnyt satoja autoja ja lukenut tuhansia rivejä myyntilauseita. Se auto, jossa me kävimme satojen kilometrien taipaleella keskusteluja, jossa Sinä istuit, nukuit ja matkasit luokseni, se auto ei enää kuulu tulevaan elämääni. Siitä on tullut katkeransuloisten muistojemme uhri, joka ei enää voi viedä minua elämässäni sinne minne tahdon saapua. Sillä minua tulevat kuljettamaan uudet tavoitteet, sellaisilla teillä, joilla Sinä et ole kulkenut ja joilla en Sinua tule vastaan.

Uusi elämä, uudet tiet, uudet tavat ja välineet. Olen risteyksessä, jota en tunnista, mutta jossa tiedän mihin suuntaan lähteä. Kun vihdoinkin punaisesta keltaiseksi muuttunut vaihtuu liikennevalosta vihreälle, minä lähden. Ja teen sen helpottunein mielin, taakseni katsomatta sillä takanani ei ole enää mitään jäljellä.