Minulla oli tuhannet kasvot ja epäilys.
Sinulla viimeinen sana ja vakaus.
En koskaan astunut varjoista, en milloinkaan antanut Sinun katsoa minuun.
Sinä kestit tarkastelun ja tutkin jokaista piirrettäsi viiltävillä silmilläni, jotka painautuvat Sinusta läpi.
Minä ymmärsin ja tajusin. Tajusin aivan liian hyvin.
Sinä et milloinkaan.
... ja yhä uudestaan haluan Sinut. Tajuan vieläkin liian hyvin.
lauantai 2. elokuuta 2008
Jatka Elämääsi
Lähettänyt Alina klo 8/02/2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti