Valonsäteitä

Mutta jos heijastat vähän,
niin saat sen säteen takaisin.
Jos vain verhoudut mustaan,
niin näetkö itsekään.

Vastaantulevat rekat heittivät tuulilasiini vettä jokainen vuorollaan ja taivas tarjosi lisää tuota samaa ainetta säästelemättä. Ajoin autokaupan pihaan ja katselin rivissä seisovia autoja vuorotellen kunnes silmiini osui yksi tuttu; tuttu, koska olin käynyt katsomassa sitä ennenkin. Tällä kertaa olin tullut hakemaan sen omakseni.

Pihassani seisoo nyt kaksi autoa. Toinen on tuonut minut menneisyydestä tähän pisteeseen. Sen ratin takaa on nähty monta kilometriä avointa tietä, se on kyydinnyt elämäni Vaikuttajia ja vienyt minut pois kun olen tahtonut paeta elämää. Sen maalipinta heijastelee lukemattomia kuvia eletystä elämästä, sen radio soittaa ystävien kanssa yhdessä laulettuja kappaleita ja sen penkeillä tuoksuu muistot.

Toinen on vieras pihassani. En tiedä mistä se on tullut pihaani, minne se on minua viemässä tai millaisia ihmisiä se kuljettaa penkeillään elämääni. Tänään Sinä ajoit tätä autoa vastaan; et tunnistanut, et edes huomannut minun ohittaneen Sinut vastaantulevien kaistalla. Tämä auto on yhtä vieras Sinulle kuin se on minullekin. Se ei koskaan käänny pihaasi, ei saavu hakemaan Sinua eikä avaa oviaan Sinulle. Tämä auto kuljettaa minut pois luotasi.

Tämä auto tuli Sinua vastaan ja Sinä et huomannut minua. Ajoin kilometrin, pilvet väistyivät ja sade taukosi. Aurinko heijasteli säteitään tuulilasista. Tämä auto ei heijasta Sinusta mitään, se ei tunne eikä huomaa Sinua.