Hyvästi Rakkaani.

Sinussa on vieläkin se jokin, mikä saa maailmani järkkymään, askeleeni haparoimaan, sanani takeltelemaan ja katseeni etsiytymään silmiisi. Sinussa on vieläkin se jokin, mikä sai minut rakastumaan Sinuun hullaantuneen voimalla.

Meidän rippeemme jäivät tänään Harjulle, mäntyjen oksistoihin ja jalkojemme alla levittyneeseen soraan. Minun rippeeni, joita Sinusta kannoin, luovutin sanoina käsillesi ja minä pystyin lähtemään pois ilman kantamaani taakkaa. Irrallisena kaikesta.

Ei, tällä kertaa me emme sano näkemiin, vaan hyvästi. Sen minä lupasin itselleni.